eli joku teistä ihanista lukijoista kyseli,että kuinka päädyimme
honkasaloon...nyt aion siitä teille kertoa:)
itseasiassa tarina alakaa kymmenen vuojen takaa,jolloin asuimme
vuokralla kolomen tyttösen kanssa.
elämä oli rauhallista ja vakaata...kunnes iski talokuume!
pähkäiltiin ja mietittiin,että mistä ja kuinka ja mihin
riittää rahat..
no tultiin siihen tulokseen,että meillon varaa johonkin
pikkuruiseen tönöön,jota sitten alamme
kunnostamaan.
sillon kumpikaan meistä ei ymmärtäny talon kunnosta-
misesta yhtään mitään...remontoinnista ei
ollu mitään käsitystä,mutta intoa ja suunnitelmia oli vaikka muille jakaa!
ja niinhän siinä sitte kävi,että ostettiin 48 neliöinen rintamamiestalo.
remppa alako heti..isä oli muutaman kuukauen apuna.
katon teki aikuiskoulutuksen rakennuslinjalaiset ja
ulukolaudotuksessa autto sukulaiset.
kaikki muu on oikeastaan samin tekemää.
taloa siis laajennettiin niin paljon,että rempan valmistuttua
lämmintä tilaa oli 165 neliötä.
iso,lämmin lasikuisti on uutta osaa.
näin jäläkikäteen aateltuna tuo seittemän vuotta oli tosi hulinaa...
töitten takia remppa edisty hitaasti...väliin saatto olla
päiviä ettei tehty mitään,sitte taas yhtäkkiä tapahtu vaikka mitä.
kolome lasta synty rempan keskelle.
seittemän piiiiitkää vuotta kului...kärsivällisyys kasvoi,
näyttämisen ja seleviytymisen halu
oli kova.
niin vaan vuonna 2006 piettiin sukulaisille ja ystäville
suuret puutarha-tuparit.
oli sikaa vartaassa ja laulua ja musiikkia.
juhulien jäläkeen elämä tasottu mutta vaan hetkeksi.
vauva kasvoi ja kuume alako vaivaamaan;)
ja eikä aikaakaan ku uusi vauva ilimotti tulostaan...tai siis
vauvat!
no vauvat synty ja synty myös ajatus isommasta talosta.
vitsinä se lähti mutta muuttui todeksi,ku
sisko patisti meiät kahtomaan heiän naapurissaan olevaa taloa,
joka oli ollut tyhjillään noin puoli vuotta.
ja siitä se sitte lähti!
honkasalo ei ollut varsinaisesti myynnissä,vaan otimme
rohkeasti yhteyttä talon tyttäreen.
Hän näytti meille taloa ja me oltiin varmaan ihan yli-innokkaita.
haluttiin ostaa heti ja tarjousta tehtiin,ennenkuin
myyjäkään oli varma,myykö hän vai ei:)
kotona valtas epävarma olo...ei ne nyt sitä varmaankaan meille myy.
kunnes vajaan viikon päästä saimme sen ihanan
viestin,että "jos sen jollekin haluan myydä,niin juuri teille
sen myyn"jokseenkin tähän tapaan oli tuo mieleenpainuva viesti
kirjoitettu.
tuolloin elettiin huhtikuuta 2008 ja tavarat kannettiin sisään syyskuun
alusta.
ja ennenkuin huomattiinkaan,oltiin taas kiinni rempan syrjässä!!
sukulaisten kauhuks:D
mutta kohta on vuosi asuttu ja remppaaki tehty,niinku ootta saanu
täältä blogista seurata.
edistyy...hitaasti mutta varmasti!
ja remppaustaidot on kasvanu siinä sivussa.
elämäntapahan tämäki varmaan jo on,mutta kyllä mä niitä
tuparijuhulia jo ootan:))
tulipas tästä pitkä juttu!toivottavasti jaksoitta lukea.
jos jotakuta jäi vaivaamaan huvikummun kohtalo,ni se on edelleen myynnissä.
viikonloppua kohti mennää ja lujaa joten
toivottelen teille kaikille oikeen ihanaa viikonloppua..
meillä se kuluu mm.häitten merkeissä.
-malla-<3
