sunnuntai 13. lokakuuta 2019

Vaatteita ja laajennusta MMosa4


-Mallanmakeat osa4-

Tarkastellaan vielä vuotta 2014.
Se oli hieno vuosi. Oli intoa, jaksamista, tarmoa toteuttaa jos jonkinlaista muutosta!
Alkuvuodesta räjäytettiin jälleen yksi seinä.
Saatiin sen myötä käyttöön asiakasvessa ja näin ollen pystyttiin lisäämään asiakaspaikkoja kahvilassa.


Kotioloista väheni jälleen yksi huone mutta sehän ei haitannut, koska puoti tarvitsi tilaa.

Kaikenlaistahan pitää aina kokeilla ja kantapään kautta oppia.  
Yksi tällainen kuningasidea oli vaatteet.
 Pidin Oddmollyn vaatteista ja niitähän oli saatava myyntiin.
Se ei ollut hyvä idea, 
sillä niitä piti ottaa aina tietty määrä, tiettyjä värejä ja kokoja.
Eli kovin suurta varastoa ei meidän budjetilla pystytty pitää.
Tämänkin ymmärsi vasta sitten tilatessa.
Vaatteita tuli lisäksi JDL:ltä ja heiltä tuli myös sisustusjuttuja.


Vaatteet vei puotilta paljon tilaa eikä niiden myyminen ollut ihan helppoa.
Netistä niitä meni jonkin verran. Oddmollyn myynnistä luovuttiin vuoden kokeilun jälkeen,
sillä olimme sen verran pieni liike, että niiden myynti vaan söi budjettia ja rahat oli kiinni
vaatteissa.


Kumminkin meidän päämyynti juttu oli Greengate, tanskalaiset suloiset astiat ja kodintekstiilit.


Greengatea oli helppo myydä. Keräilijöitä alkoi tulla yhä enemmän ja enemmän
ja astioita oli helppo myydä. Ne suorastaan vietiin käsistä. Niin kivijalkapuodista 
kuin netistä. Siinä olikin muutamia kertoja kusisukassa, kun kassajärjestelmä oli sellainen
mikä ei vähentänyt automaattisesti puotilta ostettuja saldoja verkkokaupasta. 
Siitä aiheutui harmia automaattisesti, kun asiakas tilasi tuotteen, mikä olikin myyty jo puotilta, 
mutta se menekki oli vaan niin nopeatempoista, että ei meinannut perässä pysyä.
Myynnissä oli myös Ib Laursenin astioita ja sisustustuotteita. 


Sisustuskahvilassa kahvit juotiin tietenkin Greengaten astioista.


Moni muistaa varmaan elävästi Samin tekemät karjalanpiirakat!!!


Tähän aikaan leivoimme vielä kaikki vehnäjauhoilla, kokonaan gluteenittomaan leivontaan siirryttiin
sitten vasta myöhemmin.


Perjantaisin oli pullapäivä.
Kesäntullen rakennettiin terassi.


Kesäkuvan meistä on ottanut Laura Syväoja. (Epari2014)


Joulu teki tuloaan. Olen jouluihminen ja sen laittaminen puotille oli ihanaa!
Joulukakkuja, kuusia, valoja, glögiä ja tunnelmaa!


Jäimme viikkoa ennen joulua muutaman viikon lomalle.
Oloni oli jotenkin vetämätön ja olin laihtunut. En ajatellut, että se voisi olla
mitään kummallista, päinvastoin, olin iloinen, että kiloja lähti, se vaan, että olin
pieni muutenkin!


Nuorimmaisemme kasvoi puotilla. Päiväunet hoituivat kahvintuoksussa
vaaleanpunaisissa unelmissa.


Kaksivuotta yrittäjyyttä oli takana ja alkuhuuma oli laantumassa.
Kyllähän minä tiesin, että yrittäjyys ei ole helppoa, jos se sitä olisi, kaikkihan
sitä tekisivät, tapasi yrittäjä kollegani lohduttaa.

Kaksi vuotta takana ja oli pakko myöntää,
stressi oli ottamassa yliotetta minusta ja lehmänhermoistani!
  
Vuosi 2015 oli ovella uusine haasteineen. 

Siitä ensi sunnuntai.
Halein, Malla

lauantai 12. lokakuuta 2019

Reikiä levyssä ja lattea kermavaahdolla

Laiskaa lauantaita täältä siivousta välttelevältä!
Tämä postaus sisältää kaupallisia tiedotteita by Emmas&Mamas sekä
köyhänmiehen keittiörempaa.

Tervetuloa pienelle kierrokselle, tarjoan laten!


Tuo köyhänmiehen keittiöremppa onkin vähän jännenpi juttu!
Tarvitaan vain muutamalitra mustaa maalia, lahjoituksena jääkaappi
 ja Emmaltajamamalta sisustuslevy.
Niin ja ehkä se tärkein: Mielikuvitusta!!


Sisustuslevy on sellainen reikälevy minkä voi tuunata mieleisekseen, 
joko maalaamalla kuten minä tai jättää se tuollaiseksi puunväriseksi.


Sitten siihen yhdistellään  ja ruuvaillaan kii erilaisia pikkunippeleitä, koukkuja, hyllyjä, ym.
Vaihtoehtoja löytyy.


Tämä taulu sopii erinomaisesti kodin joka huoneeseen.
Eteiseen, vessaan, askartelujutuille jne.


Meillä se päätyi oitis keittiöön. Pysyy pikkutavarat ja herkut kädenulottuvilla.


Meillä tuppaa isännän kans aina paisua nämä ideat.
Ja lähtihän se taas vähän lapasesta.
Keväällä tästä jo haaveltiin muttei ollut paukkuja toteuttaa.
Nyt sattui niin, että puotinaikainen suuri jääkaappi/kylmiö sanoi työsopimuksensa irti
eli kylmät karkasi harakoille ja hyvä niin! päästiin siitäkin.
Samassa kannettiin pihalle myös teollisuuspesukonekin, sekin hirvitys on koristanut
keittiötämme tähän saakka.
Siitähän tämä kaikki sitte vaan lähti!


 Mä oon aina ollut kahvinsuurkuluttuja ja sitä mieltä, että onhan se nyt oma
kahvitiski oltava kotona!
 Samaa mieltä kanssani taitaa olla Joseph. Se on tuollainen söpö pupukaveri.
Sen seurassa näkee juoda yölläkin kaffit, jos niikseen tulee.
(Josephin löydät Emmasta&Mamasta)


Tällainen me sitten saatiin tosiaan aikaan ruokailuhuoneen ja keittiön välimaastoon.


 
Keittiökin muuttui niin, että
kaikki  kokkaaminen tapahtuu nyt tuossa keskellä.
Liesituuletin vielä uupuu mutta eikö sekin jossain vaiheessa löydy.
Kokkikolomonen siellä häärää!


 Kaikki kaapit on siis vanhoja, niitä mitä meillä on ollutkin,
mutta on se jännä miten maalaaminen muuttaa niin paljon!
 Kulahtaneet kaapit sai ihan uuden elämän.

Toivottavasti latte maistui :)

Huomenna jatkuu iltapäivällä  makeitten tarina. Pysy mukana.

Halein, Malla








sunnuntai 6. lokakuuta 2019

Sormet sokerimassassa

-Mallanmakeat osa3-

Kesä ja syksy 2014.

Puotielämä oli alkanut sujumaan, vaikka siinä omat haasteensa olikin.
Sami teki edelleen alkuviikot töitä marjahommissa perheyrityksessä ja loppuviikot
hän oli Makeissa minun kanssa.

Meidän Elle-vauva oli kasvanut parivuotiaaksi vilkkaaksi taaperoksi,
 kaksoset olivat aloittaneet eskarin ja oli murkkuikäistä ja kaikkea siltä väliltä, mikä loi
omat haasteensa siihen, että yritys toimi olohuoneen seinän takana.  
Siinä, että kaikki oli samankatonalla, oli omat hyvät ja huonot puolensa.
Tuntui, että aina sai olla ovenraossa heristelemässä sormea lapsille, 
että nyt hiljaa, nyt nätisti, puotilla on asiakkaita.
Oma koti ja aina piti yrittää olla hiljaa!
Toisaalta taas, äiti ja iskä olivat aina tavoitettavissa ja lähellä.

Leipominen oli alkanut sujua omaan tahtiinsa. Se tuntui niin hyvältä,
että päätimme syksyn tullen aloittaa tilausleivonnan.
Sitä kyseltiin jonkin verran ja sen aloitus tuntui luontevalta ajatukselta.

Tilauskakkujen teko meni niin, että päävastuu niistä oli Samilla.
Minä olin mukana suunnittelussa mutta toteutuksesta vastasi lähestulkoon aina Sami.
Hän oli myös alkanut pikkuhiljaa ottamaan osaa muutenkin
leipomiseen, kun kakkujen menekki oli alkanut kasvaa.

Leipominen luonnistui Samiltakin ilman sen kummenpaa koulutusta.
-Koskaan ei tiedä mitä osaa, ennenkuin kokeilee!

kaikenkaikkiaan meillä oli tilausleivonta parivuotta ja tuona aikana syntyi
jos jonkinlaisia kakkuja! Tässä niistä jokunen!






Tilausleivonta oli suosittua! Oli jännittävää ja hauskaa osallistua
kakuilla asiakkaiden juhliin!
Kysellä mieltymyksiä, makutottumuksia, väritoiveita. Sokerimassaa, kermavaahtoa
vai kenties kinuskia?!


Hankaluuksia tuottivat kaikki allergiat ja ruokavaliot.
No niistäkin selvittiin. Netin ihmeellisestä maailmasta löytyy onneksi
tietoa joka pulmaan!
Hankaluuksia tuotti myös aika. Juhlathan ovat yleensä aina viikonloppuna, juuri
silloin, kun mallanmakeat oli auki ja kun me olimme vielä sellaisia, 
että mihinkään ei voinut sanoa ei tai mistään ei voinut kieltäytyä, niin soppa oli valmis!
Meillä saattoi olla jopa kahdeksat juhlat  viikonlopun aikana, puotin kakkujen lisäksi!!
Huhhuh!


Käytännössä se tarkoitti sitä, että Sami oli kiinni tilauskakuissa ja kun puoti saatiin kiinni,
minä siirryin siivousten ja lasten iltatoimien jälkeen auttamaan Samia, 
mikä taas meni niin, että
 olin siinä vaiheessa jo niin väsynyt, että nukuin vaan keittiönpöydän ääressä,
Samin tehdessä kakkuja!

Se aika oli aika kaoottista ja ristiriitaista. 
En huomannut sitä väsymystä ja uupumusta, mikä oli alkanut hiipiä 
vähitellen lähelleni.
En tajunnut mitään vaikka kaikki kivat asiat olivat alkaneet menettää merkitystään,
kuten koti ja sisustaminen, blogin kirjoittaminen.
Ne oli sellaisia arjen mukavia pikkujuttuja mutta, olin alkanut menettää otettani
myös hengellisessä elämässäni.
Olen ollut pikkutytöstä asti uskossa ja se on tärkeä ja rakas osa mun elämää.
Ja yhtäkkiä huomasin, että mulle tärkeät asiat, kuten rukoileminen
tai raamatunlukeminen, ne vaan jäi kun en väsymykseltäni jaksanut keskittyä niihin.
Seurakuntaankin oli mukamas vaikea lähteä, kun niin väsytti.

Mutta, olin niin kiinni tässä kaikessa makeassa huumassa, 
että en ajatellut sen olevan yhtään mitään.
Kaikkihan oli hyvin. Uskottelin itselleni. Elin unelmaani! Olin perustanut jotain hienoa yhdessä
mieheni kanssa. Eihän mikään voisi mennä pieleen..




Kuten varmaan arvaatte, niin  aikaahan näihin luomuksiin kului!
Ei näitä tehty tunnissa tai kahdessa. Ei kolmessa, eikä neljässä.
Eli rahallisesti näissä ei ollut mitään järkeä, ei puhettakaan, että olisi päässyt
tuntipalkoille.
Hinnat olisi pitänyt varmaan tuplata mutta kukapa täällä maalla kakuista
maltaita halusi maksaa, enkä kehdannu millään pyytää sitä mitä Sami olisi halunnut.



Kaikenkaikkiaan tilausleivontaa meillä oli parivuotta. Tuona aikana kahvilaleivonta
kasvoi niin suureksi, että saatoimme lopettaa sokerimassakakkujen
tekemisen kokonaan. 
Sehän oli vaan siinä vaiheessa helpotus, sillä niiden tekeminen oli ihan
plusmiinusnolla.



Tilauskakut jäi kyllä elämään ihan omaa elämäänsä ihmisten mieliin!
Kakkuja kyseltiin ihan puotin lopettamiseen asti, ja satunnaisesti teimmekin 
kunnan ja pankin tilaisuuksiin kakkuja. 



Vuosi 2014 läheni loppuaan ja 
tilauskakkujen suosio oli huipussaan. 
Samille sattui työtapaturma loppusyksystä, 
jonka seurauksena hän joutui kolmeen silmäleikkaukseen ja silloin oli
kyllä stressikäyrät huipussaan! 
Kermapursotukset oli vinossa, kun silmät harotti mihin sattui ja kaikki hahmottaminen,
mitä kakun tekemiseen tarvitsi, oli kateissa.
Se oli turhauttavaa mutta niin vaan saatiin kakut valmiiksi ajallaan.
--------
Odotin joululomaa kuin kuuta nousevaa.
Tuntui, että tuo muutaman viikon loma on jostain syystä enemmän kuin tarpeen
ja ajattelin, että nukun koko joulun. Skippaan joulun pää tyynyssä!
Minä?!? Minähän rakastan joulua!  Mitä mulle oikeen oli tapahtumassa?
En onneksi tiennyt mitä kaikkea tuleva vuosi toisi tullessaan.

-tämätekstionomistettutilauskakkujenmuistolle-

Jatkuu ensisunnutaina

-Halein, Malla-

sunnuntai 29. syyskuuta 2019

MallanMakeat osa2


-Joulukuu 2012-
Ensimmäinen kuorma  sisustustavaraa Tanskasta saapuu.
Järjestelemme toinen toistaan kauniinpia tavaroita ja astioita hyllyihin.
Puotimme on pikkuruinen, noin kolmekymmentä neliötä.
Jännittää, että löytääkö asiakkaat meidät, onko tässä mitään järkeä. 
Huoli on  turha! Asiakkaita  käy joulunalusviikoilla hyvin ja joulupaketteja
kääritään hurjat määrät.


Joulupuoti on todellinen menestys ja jäämme hyvillä mielin odottamaan tammikuun
virallisia avajaisia.
------
 Avajaiset sujuivat hyvin. Hyllyt tyhjenivät nopeammin kuin
Tanskasta ennätti tulla tavaraa.

Jostain oli keksittävä lisää myytävää ja saimme tietää, että lähipitäjässä
oli lopettelemassa sisustusliike. Haimme sieltä useamman  autolastillisen
tavaraa ja näin saimme viikoittain uutta ihanaa myyntiin ja putiikin pyörimään.


Voit varmasti kuvitella miten ihana noita hyllyjä oli järjestellä!


Vaaleanpunainen oli meidän väri.


Samin työtehtäviin kuului alussa vaaleanpunaistenpakettien pakkaaminen ja lähetys.
Parhainpina päivinä paketteja saattoi olla jopa parikymmentä!
Saatat kenties muistaa tällaisen paketin ja vadelmatoffee-yllätyksen?!


Aika ihania paketteja!! Vai mitä!


Puotilla kävi paljon ystäviäni ja mietin, että olisi kiva kahvitella siinä
rupattelun ja ostosten lomassa. 
Leivoin pieneen, pöydällä olevaan vitriiniin muutamia
 kuppikakkuja ja keitin kahvia vaaleanpunaisella pannulla. 
puodin nurkassa pieni pöytä ja kaksi tuolia.
Ei mitään sen kummenpaa ajatusta kahvilasta. 


Siitä se alkoi puotielämä sujumaan.
Aika äkkiä kevään aikana selvisi, että tilaa pitää saada lisää!
Tavaramäärä lisääntyi kuitenkin tasaisesti koko ajan ja kaikki piti saada kauniisti esille.
Niinpä ensimmäinen laajennus tapahtui keväällä 2013 viereiseen huoneeseen.

Unelma oli alkanut elämään!


Elämä tuntui sujuvan mukavasti. Oikeastaan en ajatellut lainkaan olevani töissä.
Vauva kainalossa hääräilin puotihengettärenä ympäriinsä.
Asiakkaita kävi verkkaiseen tahtiin ja ystävien kanssa ennätti vaihtaa kuulumisia
kahvikupposen äärellä. 


 Kunnes syksy toi uusia tuulia tullessaan!
Joku asiakas erehtyi ääneen pohtimaan, että saakohan täältä koskaan
mitään muuta kuin kuppikakkuja?

-No miksipäs ei!
Ja siitä se ajatus sitten lähti!


Äitini yritti varoitella varovasti, että mieti tyttö kaksi kertaa pystytkö
yksin leipomaan kaiken ja mitäs jos väsyt tai sairastut, 
kuka sitten leipoo? 
Mutta siinä vaiheessa olin jo pyytänyt Samia etsimään meille kakkuvitriinin.
Sellaisen mihin mahtuisi ainakin kymmenen kakkua kerralla.


Eikä aikaakaan kun sellainen löytyi!  
Ja niin laitoin kellon herättämään muutamaa tuntia aiemmin,
käärin hiat ja aloitin leipomisen.


Kahvilapöytiä tuli pari lisää.


Iso osa kahvilanautintoa oli GreenGaten astiat.


Tuosta syksystä alkoi kahvilan tarina. 
Se alkoi muutamasta kakusta. 
Vähitellen sana kiiri, puskaradio lauloi. Kahvilapöydät lisääntyi.
Leipuri oli  jauhonpölyssä yltäpäältä, kinuskia, suklaata,
kermavaahtoa ja nonparellia!
Elämä oli yhtä kakkua!
Kesä 2014 toi tullessaan asiakkaita ympäri Suomen!
Olimme pyörällä päästä, miten meidän pieneen kahvilaan onnistuu niin
moni tiensä löytämään?!
Elämä oli aika makeaa.

Mutta se oli alkanut maistua työltä...

-Jatkuu jälleen viikon päästä-

Suloista sunnuntaita,

Halein Malla