sunnuntai 19. huhtikuuta 2020

Muuttokuorma

Sen verran aurinko tänään jo lämmitti, että tälläsen anti-puutarhurinkin
rinnassa oikein läikähti!
Siitä innostuneena keräsin "muuttokuorman" ja ajatus lähti lentoon.


Muuttokuormani näytti ihanan rappioromanttisen patinoituneelta. Just niin täydelliseltä,
kun näin sieluni silmillä paikan, mihin kuormani roudaisin.
Välillä tietenkin piti juoda kahvit ruusukupista.
Niinkuin tekisin unelmieni paikassa, kukkamekon hulmutessa lempeässä
kesätuulessa.


Entä se unelmien paikka. Se minne paistaa aurinko silloinkin,
kun hämärä jo peittää tienoon? Ja sadepilvet kohoavat taivaanrannalle.


 Se on lasipalatsi.


Se mistä en edes tiennyt uneksivani, ennenkuin nyt, kun lämpö helli poskiani
ja perhosen lento oli kuin unta pitkän harmaan jälkeen.


Se olisi minun oma paikkani. Isoista ikkunoista tehty. Karmissa rapiseva maali
ja hento vaaleanpunainen sävy. Vanhat tiilet kutsuvat astumaan peremmälle,
mansikan tuoksun leijaillessa ilmassa.
Mummopelargoniat emalikattilassa ja pitsiverho oviaukossa mikä suljetaan illantullen
ruutuikkunaovella. Narisevilla saranoilla.


Seinustoilla kiipeilevät hentoiset herneenversot ja keijunmekko. Keskellä pyöreä pöytä ja pitsiliina. Ruusukupit ja kahvipannu. Illan tullen elämää nähneistä ikkunoista sisään eksyy
 yöperhonen jos toinenkin kynttilänliekin houkuttelemana.
Vilttiä kiedotaan tiukemmin ympärille ja tunnelma on sadunomainen, eikä nukkumaan halua kukaan.
Se on minun unelmieni lasipalatsi.
Paikka jossa sormet upotetaan sopivasti multaan, unohdetaan aika ja murheet,
nautitaan tuoksusta ja tunnelmasta. Kesähuumaa unohtamatta.



Siinäpä unelmia kerrakseen.
Mutta ehkäpä se innostaa huomenna odottavaan
pihansiivoukseen!?! :)
Mukavaa sunnuntai-iltaa!

Halein, Malla

p.s. Haaveiletko sinä kesäunelmista?

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Onpa ihanan kuuloisia kesäunelmia. Samantyylisiä täälläkin. Unelmoin ihanasta ruusuisesta pihasta mutta en oo todellakaan mikään multasormi. Pitäisikö vaan yrittää istuttaa ruusuja pihaan ja toivoa parasta että ne ei kuole?!? Heh.... t. Merja facen puolelta!

MINA TVÅ HEM kirjoitti...

Täänään on kyllä vietetty suurin osa päivästä ulkosalla meidän saaristo kodissa.
Siellä oli niin hiljaista ja rauhallista ei muuta kun linnut kun piti ''meteliä''.
Kyllähän sitä haaveilee kesäistutuksista ja riippumatto lokoilusta kunhan päivät nyt tästä vaan lämpiäis!
Ja kyllähän niitä kukkia aina tulee ostettu vähän liikaakin mutta olen joka vuosi yrittänyt hankkia myös muutama perenna.

Hyvä illan jatkoja!
Monica

Hanna kirjoitti...

💖

Anonyymi kirjoitti...

Olipas ihana luku.Itselläni on samallaiset unelmat.Ootko aatellu koskaan kirjoittaa kirjaa noista sun runoista ja kirjoituksista ne on vaan niin hyviä.Terveisin Sari��

PikkuBertta kirjoitti...

Unelmia täytyy aina olla...minun unelmani on pieni sievä mummonmökki keskellä ei mitään...siellä u elmille ja ajatuksille olisi aikaa💖

Ps.kovin pienellä on nämä sinun tekstit...meinaa tään mummon silmiä ihan kirveltää näitä lukiessa,joten...pliis...pikkasen isommilla kirjaimilla,jookos🤗