Pitkästynyt mummi ja hassu kaappi

Tänään on sellainen päivä,  etten oo saanut mitään järkevää  aikaan.

Tiedättekö sellaisia päiviä, että ei vaan lähde! 

Yksi syy tähän on vanhin tyttäremme,  jonka laskettu aika oli reilu viikko sitten.

Ja enhän mä nyt tältä jännitykseltäni saa mitään tehtyä!

Tänään hänellä oli kontrolli ja torstaina käynnistetään jos ei mitään ala 

tapahtua ennen sitä.

Odottavan (mummin) aika on pitkä!

Olohuoneeseen raahasin tollasen vaaleanpunaisen hassun kaapin.

Tilasin sen joskus puotin aikana Tanskasta ja tästä kaapista myytiin kahvilassa pullia.

Nyt siihen on tulossa jotain kivaa lähiaikoina!

Bongasin instan ihmeellisestä maailmasta  Ciankotona Cialta suloisen idean.

Hän oli tehnyt vastaavanlaiseen kaappiin ihanan satumaailman ja siitä se ajatus lähti!

Näätte sitten jossain vaiheessa mitä on tulossa.

Äitin tuoma viikonloppukimppu jaksaa edelleen ilahduttaa.

Lievää äitimurehtii-mieltä aiheuttaa myös työharjoitteluun Espanjaan lentänyt tyttäremme.

Toki siellä on kaikki hyvin, kuviakin olen saanut jo ripakopallisen mutta mikä

siinä on kun kaikkea miettii. No sellaisia me äidit kai ollaan.

Ja onneksi tämä pesti kestää vain kuukauden.

Ehkä mä selviyden :)

Kiitos muuten teille jokaiselle kommenteista edelliseen postaukseen!

Ne on luettu ajatuksella jokainen ja mä niin muistan teidät kaikki:) 

Nyt mä jatkan vetelehtimistä, ehkä jo huomenna nuuhkitaan vauvaa?!?

Halein, Malla

Pitkiä korvia ja helliä hymyjä

"On nukkumaanmenoaika, ja Pikku Pupulla on tärkeää asiaa.

"Arvaa kuinka paljon minä rakastan sinua?"

se kysyy Isolta Pupulta.

----

Muistat ja tiedät varmaan tämän herttaisen suloisen kuvakirjaklassikon,  

arvaa kuinka paljon sinua rakastan.

Siinä seikkailevat Pikku Pupu sekä hänen isänsä Iso Pupu.

Kirjassa he miettivät kuinka paljon voi rakastaa ja kuinka sen voisi näyttää.

Ja miten tärkeää onkaan näyttää se rakkailleen! 

Tehdä arjessa niitä pieniä rakkauden tekoja.

Antaa aikaa, olla läsnä.

Tai miten tärkeää on sekä pienen, että ison kuulla se,

minä rakastan sinua!

Haluan esitellä sinulle Papan ja Eevin. 

Eevi on pikkupupu joka ihailee pappaa ylikaiken.

Kun pappa astuu huoneeseen, Eeviltä katoaa kaikki muu!

Kukaan muu ei kelpaa, vain pappa käy ja pappa on ihan myyty

ja sulaa vahaa tämän pikkuisen väläyttäessä yhden hampaan hymynsä.

Silloin papalta katoaa kaikki muu!

Eevillä on myös suloinen isosisko. Hän on prinsessa-Adessa.

Nämä ihanat pupuset löydät ihanasta putiikista Seinäjoelta sekä netistä:

Emmas&Mamas :ta

Sieltä löytyy kaikkea muutakin pakkosaada-juttua!! 

Juhlatuotteita, miniatyyriaskarteluun kaikkea söpöä,

leluja, sisustustuotteita ym.ym.

Jokin aika sitten Emmas&Mamas haki sivuillaan somelähettiläitä ja myös minä

laitoin hakemuksen. Ja yllätys oli melkoinen, kun sain postia, jossa kerrottiin, 

että olin yksi valituista. Tehtävä on mieluinen siksikin, että arvostan ja kunnioitan 

tällaisia aikaansaavia upeita naisyrittäjiä, joihin mm. Emma lukeutuu :) 

On hienoa tehdä hänen kanssaan yhteistyötä.

Joten luvassa on siis silloin tällöin yhteistyöpostauksia ja jotain muuta kivaa mitä tässä 

nyt ikinä keksitäänkin.

Mukavaa tiistai-iltaa ja muistetaan rakastaa tänäänkin!

Halein Malla

*yhteistyössä; emmasandmamas

Auringonkukkia ja kadotettuja unelmia

Täällä pitkästä aikaa! Viime postauksesesta on yli vuosi ja silti tuntuu, että justhan mä 

tänne kirjoittelin. Ja miten paljon voi vuodessa tapahtua ja asiat muuttuakin.

Instagramin puolelta oot voinut jotain kuvia  katsellakin  ja nyt toimii tuo sivussa oleva linkkikin.   

Mietit varmaan mikä sai mut tänne taas palaamaan? 

Ehkä se on tämä kaunis syksy, lemppari vuodenaikani,  pikkuhiljaa heräilevä sisustusinspis,

tai ehkäpä tälle nyt vaan on aikaa.

Tämä vuosi on ollut mulle pysähtymisen vuosi. Kaikellalailla. Olen oppinut kantapään kautta,

että myös itsestään ja omasta jaksamisestaan on pidettävä huolta.

Sitä ei kukaan tee mun puolesta. Ei riitä, että huolehtii perheen nukkumisesta ja syömisestä, 

ja sitten laiminlyö itsensä! Niinku minä tein. Nukuin huonosti, söin mitä sattui,

ulkoilinko, en. ym. Mutta nyt ollaan jo oikealla tiellä ja voimavaroja alkaa kertyä.

Näen taas ympärilläni kaikkea kaunista, niinkuin tuo romanttinen vanha kivisilta!

Arjen voimavaroja ovat ehdottomasti lastenlapset. Olen pian  kolmen ihanuuden mummi!

Koko viime vuosi meni niin uuvuksissa, etten nähnyt kodissanikaan mitään hyvää.

En jaksanut miettiä sisustusjuttuja vaikka koti ja sen laittaminen on ollut mulle

aina tärkeä juttu, harrastus ja henkireikä. 

Mutta nyt syksyn myötä kotijututkin on alkanu kiinnostaa. 

Nyt on vähän niinku aika ottaa itseänsä niskasta kii ja alkaa  jahdata niitä 

kadotettuja unelmia!  Ja iloita niistä uusista mahdollisuuksista, mitä tämä vuosi

on tuonut tullessaan!

Mutta niistä ehkä myöhemmin lisää! 

Ihanaa sunnuntaita! 

Se olis niinku sata päivää jouluun!!!jee!

Halein Malla