sunnuntai 15. syyskuuta 2019

Auringonkukkia ja kadotettuja unelmia

Täällä pitkästä aikaa! Viime postauksesesta on yli vuosi ja silti tuntuu, että justhan mä 
tänne kirjoittelin. Ja miten paljon voi vuodessa tapahtua ja asiat muuttuakin.
Instagramin puolelta oot voinut jotain kuvia  katsellakin  ja nyt toimii tuo sivussa oleva linkkikin.   

Mietit varmaan mikä sai mut tänne taas palaamaan? 
Ehkä se on tämä kaunis syksy, lemppari vuodenaikani,  pikkuhiljaa heräilevä sisustusinspis,
tai ehkäpä tälle nyt vaan on aikaa.


Tämä vuosi on ollut mulle pysähtymisen vuosi. Kaikellalailla. Olen oppinut kantapään kautta,
että myös itsestään ja omasta jaksamisestaan on pidettävä huolta.
Sitä ei kukaan tee mun puolesta. Ei riitä, että huolehtii perheen nukkumisesta ja syömisestä, 
ja sitten laiminlyö itsensä! Niinku minä tein. Nukuin huonosti, söin mitä sattui,
ulkoilinko, en. ym. Mutta nyt ollaan jo oikealla tiellä ja voimavaroja alkaa kertyä.
Näen taas ympärilläni kaikkea kaunista, niinkuin tuo romanttinen vanha kivisilta!


Arjen voimavaroja ovat ehdottomasti lastenlapset. Olen pian  kolmen ihanuuden mummi!



Koko viime vuosi meni niin uuvuksissa, etten nähnyt kodissanikaan mitään hyvää.
En jaksanut miettiä sisustusjuttuja vaikka koti ja sen laittaminen on ollut mulle
aina tärkeä juttu, harrastus ja henkireikä. 



Mutta nyt syksyn myötä kotijututkin on alkanu kiinnostaa. 
Nyt on vähän niinku aika ottaa itseänsä niskasta kii ja alkaa  jahdata niitä 
kadotettuja unelmia!  Ja iloita niistä uusista mahdollisuuksista, mitä tämä vuosi
on tuonut tullessaan!




Mutta niistä ehkä myöhemmin lisää! 

Ihanaa sunnuntaita! 
Se olis niinku sata päivää jouluun!!!jee!

Halein Malla 
















9 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

Ihana, että olet tullut takaisin ❤️ ja voit paremmin, on sua kaivattukin ❤️

Krisse kirjoitti...

Mukavaa syksyä sinulle ja koko perheelle.
Elämä kantaa!!❤
Villa Vaaralan Krisse

Hanne Valkoinenleinikki-blogi kirjoitti...

Ihanaa lukea kirjoitustasi pitkästä aikaa! Itsestään on kyllä pidettävä huolta. Olen sen itsekin huomannut.
Ihanat kuvat. Upeaa syksyä!

Nimetön kirjoitti...

Hieno tuo musta sohova tyynyineen. Värikästä syksyä sinulle,elämä kantaa-Hansu.

Nimetön kirjoitti...

Voi ihme olet täällä vihdoinkin! On ilo luke sinun voivan paremmin ja lapsenlapsetkin lisääntyy <3 Toivon, että jaksat kirjoitella jatkossakin! Oikein rakkaita voimahalauksia sinulle Malla ja koko perheelle <3 Terveisin Tepa

Nimetön kirjoitti...

Voi tänään justiin kaipasin kirjoituksiasi. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi❤

Nimetön kirjoitti...

Kiva että olet palannut takaisin.Olen kaivannut sinua.terveisin Maija

Hannele kirjoitti...

Olenkin monesti ihmetellyt, mihin Malla katosi. Mukavaa, että olet taas täällä.❤

Nimetön kirjoitti...

Hei, ihanaa että olet taas täällä. Olen monesti miettinyt että mitä sinulle mahtaa kuulua. Oli niin kiva aina lukea sinun postauksia ja niiden kautta saada itselleni hyvää oloa. Kauniit kuvat sisustuksesta olivat aina niin inspiroivia. Kiva kun voit hyvin ja olet voimaantunut. Itsestä täytyy pitää huolta. En tehnyt itse niin ja olen ollut vuoden poissa töistä :( Nyt ensi viikolla aloitan työt vihdoinkin. Iloa ja aurinkoa päiviisi Malla!