niinhän siinä liinan virkkaamisessa sitte kävi,että liina vaihtu isoäitinneliöihin.
en osannu tehä kahta samanlaista palaa sitte millään!nämä neliöt on heleppo tehä,värejä voi vaihella
ja voi tehä vaik tyynynpäällisen jos ei jaksa peittoa tehä.vielä en tiiä mitä tästä tuloo...
viime aikoina oon aatellu omaa jaksamistani,ku sitä niin usein kysellään ja ihimetellään,no se on ihan ok,että sitä kysellään,ymmärrän sen ku lapsia on paljon..mutta mä ite en osaa pitää tätä lapsimäärää isona,koska
mähän oon kasvanu tähän vähitellen ja vieläpä omasta tahostani:)mä olin vielä kaheksantoista ku esikoiseni sain,eli mä en tiiä muunlaisesta elämästä,ku lapsiperhe-elämästä eli tämä elämäntapa on meille ihan normaalitilanne enkä nää mitään syytä miksi en jaksais tai ennättäis kotiäitinä tehä niitä asioita mitä teen,jos kävisin töissä kodin ulukopuolella,tilanne olis varmaan toinen.
ja mä oon aina ollu sitä mieltä,että asioita ei kannata jäähä liikaa miettimään tai pohtimaan..kyllähän sitä väsyy äiti ku äiti,jos koko ajan pui ja pohtii,että kuinka täs nyt jaksaa ja kuinka tästäki selevitään.sitä alakaa pikkuhilijaa uskomaan siihen mitä mieles pyörittää.
eli mennään eteenpäin täysillä ja tehään siitä arjesta niin mukava,ku mahollista,kerranhan täällä eletään.toiset matkustaa,toiset luo uraa,toiset pyörittää pikkukotejaan.ne on kaikki ok...täytyy aina muistaa,että se mikä sopii toiselle,ei välttämättä sovi itelle.
onhan niitä päiviä kaikilla myös mulla jolloin tuntuu,että seinät kaatuu päälle ja kaikki on ihan syvältä...mutta sitte pitää vaan repiä se positiivisuus jostain ja pakottaa ihtensä huomaamaan ne
pienet ja suuret onnelliset asiat joita meillä jokaisella on!
tässä nyt jotain sekalaisia ajatuksia,samalla täs komenteeraan kaksosia(2v.)jotka on kivasti nopsaan tahtiin levittäneet keittiönlaatikoista tavarat pitkin lattiaa..
-sitä mitä ei viiti tehä tänään,voi aina tehä huomenna-
-malla-
37 kommenttia:
Kyynel silmässä luen, sitten jo hymyilen. Juuri näin!
Tosiaankin, välillä tuntuu ettei tässä ole mitään järkeä, lapsiperheen arjen pyörittämisessä. Sitten taas huomaa ettei mikään voisi olla tärkeämpää. Ja sitten kun vielä hyväksyy nämä kaikki tunteensa ollaan melko lailla oikeilla vesillä :)
Olet kyllä ihana ihminen!
piupau:samat sanat<3 ymmärsit jujun!:)
Minä olen Mallan ja Piupaun kanssa samoilla ajatuksilla... Jokaisella on ne omat tärkeät juttunsa elämässä ja tekee valintojaan niiden mukaan. Minulle on tärkeää mm. se, että tytöt saa olla vielä kotona, saan toteuttaa itseäni synnytysjuttujen ja käsitöiden parissa, jne. Miehen suhteen valinta on osunut nappiin, kun hänelle sopii esim. se, että olen kotiäitinä kaikessa rauhassa. Tai no... kotiäitinä kaikessa tässä kaaoksessa ja härdellissä. :) Niinkuin yhdessä kolumnissakin luki, minäki kotiäiti elän elämäni parasta aikaa. :D
Ja on se sitten kyllä niinkin, että sitä jaksaa kun jaksettava on. Itellä oli (vain) neljä alle kouluikäistä aikanaan yhtä aikaa ja kummasti sitä arkea pyöritti vuosikausia. Jälkikäteen sitä sitten miettii, että miten oikein jaksoin sillon.. vaikka takaisin sen ajan ottaisin jos voisin ja erilailla koittaisin suhtautua. Mä olin aika paljon yksin lasten kanssa, kotona jumissa kun mies pakersi kauheesti töitä.. Se oli aikaa ennen tietokoneita ja sanonpa vaan, että jos nyt olisin samassa tilanteessa kuin silloin niin olis varmaan kivempaa olla kotonakin kun täällä nettimaassa on niin paljon vertaistukea ja muuta kivaa. Ajoittain niin harmittaa se mun äksyily sillon..
Mutta on sulla silti hulinaa tuon vilkkaan tenavalauman kera ja uskomattoman paljon kaikkee kivaa silti ehdit, kuten leivoskella noita ihanuuksia yms. Se on ihailtavaa!
Mulla on tuos pöydällä kans isoäidinneliöiden ohje jonka parisen viikkoa sitten jostain blogista nappasin- lapsena koulussa oon viimeksi moisia tehny.
Sulla on just oikea asenne tähän elämään :) Meillähän ei oo lapsia, eli en voi puhua omasta kokemuksesta- mutta maalaisjärjen omistan minäki ;-) Ja kunnioitan jokaisen elämää jokaisen itse valitsemalla tiellä, näillä mennään mitä on annettu <3
Mukavaa päivää!
Minullekin ihmetellaan joskus,etta eiko ole raskasta,kun hoidan paivat oman pari vuotiaan lisaksi kahta muuta pienta ja illat viela neljaa omaa.
Joskus on raskasta,yleensa ei... Itse mietin joskus,miten jaksoin,kun kolme vanhinta oli kaikki alle 3-vuotiaita ja mies tuli kotiin toista klo 21,jolloin lapset oli jo iltapesujen jalkeen nukkumassa.
Silloin oli raskaampaa,mutta aika kultaa muistot...
Samaa mieltä,päivä kerrallaan tässä kuitenkin mennään,uskon että oli elämäntilanne mikä hyvänsä niin kyllä ihmismieli ja jaksaminen on vaihtelevaista,kukin taplatkoon miten parhaiten taitaa.
Ihanat neliöt,niin suloiset värit!
Jaksuja ja iloa päiviisi!
sä olet niin valoisa ja positiivinen.kiitos että ilahdutat minua jutuillasi.Minä pyöritän tällä omaa arkeani 5 lapsen kanssa joista nuorin 2v niinkuin sinunkin.Jaksamisia kaikille ihanille äideille!
Hei. Kiva lukea ajatuksiasi jaksamisesta. Itselläni on kaksi lasta ja välillä jo näiden kanssa jaksaminen tiukassa, joten nostan hattua teille, jolla lapsia enemmän. Silti nautin suurimman osan ajasta näiden pienten kanssa ja vakavasti harkitsen kolmannen tekemistä.
Tuo on niin totta, että jokainen meistä on erilainen ja joillekkin sopii ura ja joillekkin koto äitiys. Annteaan kaikkien kukkien kukkia :)
No näinpä justiin!! Olen kai joskus aikasemminkin kertonut, että olen itse 7-lapsisesta perheestä kotosin, ja hyvinhän se meidänkin äippä sai meidät pidettyä aisoissa ja hyvässä hoidossa :) Tykkään varmaan sen takiakin käydä täällä vilkuilemassa, kun on tutun oloista hälinää ja häslinkiä!
Ihanasti ja osuvasti kirjotit; se mikä sopii toiselle, ei vältisti sovi toiselle. Siksipä ei aleta tuomitsemaan tai arvostelemaan muita :)
Sulonen tyynynpäällinen/liina/peitto on tuloillaan!
Päivä kerrallaanhan sitä mennään. En osaa kaivata sellaista omaa aikaa, että juoksisin tukka putkella omissa harrastuksissa, yksin. Tai muutenkaan tekisin asioita ilman lapsia. Ja sekin on totta että pikku hiljaahan tähän kasvetaan. Ei ne kaikki lapset kerralla siihen rysähdä, onneksi =)
Ja olen kanssasi samaa mieltä siitä että jos asioita alkaa pyörittämään päässään, tulee hulluksi.
Mutta jokainen tyylillään ja tyylilleen uskollisena =)
Samaa mieltä minäkin,kun tulee niitä pahoja päiviä, yritän muistutella itelleni että asenne ratkaisee aina :) Meillä lapsia kolme, kaksi isompaa ja pienin puolitoistavuotias. Itse tässä joudun mietiskelemään mennäkö jo töihin vai ei, kovasti tekisi mieli kotona olla...Miten sulla Malla, oletko suunnitellut/haaveillut vielä työelämästä?
ihana postaus.. itse 3 pienen äitinä olen aivan samaa mieltä..haaveissa olisi suurperhe, ja tiedän että se on ajoittain raskasta, ja vastuu on suuri, mutta uskon myös vahvasti että omin voimin ei jaksa oli sitten pieni tai iso perhe. korkeimman johdatukseen luotan. ja, jos on nähty, että meidän perheeseen ei enää lapsia tulisi, niin sekin on tarkoitettu..lapset on elämän ilo, ja todellisuudessa vain se merkitsee, ei materia, työ yms..
niin, ja uskon myös että lapsia ei tehdä/hankita, ne saadaan lahjaksi ja lainaksi =) jos niitä tehtäis vaan, niin kaikilla halukkailla olisi kyllä lapsia.. iloa ja aurinkoa kaikkien kevääseen :)
Osasitpa kirjottaa hienosti asiasta! Näinhän se on että kaikista ei ole kotiäideiksi, kun taas toiset eivät muuta haluakaan. Itsekin olen onnellinen saadessani olla kotona lasten kanssa, niin kauan kun he äitiä tarvitsevat lähellä. Eihän tämäkään aina rahallisesti ole se kaikista helpoin ratkaisu, mutta jotain saadakseen on jostain luovuttava! Nautitaan kukin elämästämme, olimme sitten töissä taikka kotona! :) Aurinkoista kevättä sinne Honkasaloon! (p.s. ihana muuten tuo teidän rempattu eteinen!)
Mun lapset on 11 ja 14 ja mun nykyisen miehen lapset 7, 9 ja 12. Mun omien lasten isä on kuollut joten en jaa lapsiani kenenkään kanssa vuoroviikoin tai viikonlopuin. Olen viime aikoina saanut todeta että nyt minulla on aikaa omiin harrastuksiin, sisustamiseen, remontoimiseen ja kaikkeen sellaiseen mitä en aiemmin ole oikein työn ja lasten hoidon ja lasten harrastusten parissa ehtinyt tehdä. Mutta mites onkaan käynyt, kun ei koko ajan olekaan tuli hännän alla niin jotensakin sitä on laiskistunut, ei vain saakaan aikaiseksi niinkuin olin aina kuvitellut. Otanpa nyt oikein onkeeni Malla sinun kirjoituksesta ja päätänkin ajatella toiste päin. Eli kyllä minä ehdin, jaksan, viitsin ja haluan. Positiivisuus kunniaan!
Terkuin Minna
:) Ihania ajatuksia. Niinhän se menee, että niitä voimia annetaan sen mukaan kun niitä tarvitaan, ja kyllä noista rakkaista pikkusista myös saa aimo annoksen energiaa, vaikka ne sitä äidistä välillä imevätkin.
Toivottavasti ehdittäis juhannuksena tavata, olis niin ihana nähä siut ihan oikeesti :)
Kauniita aatoksia, niinhän se on!
Ihanaa kun jaksat levittää positiivista asennettasi eteenpäin! Tunnut muutenkin olevan melkonen rautarouva, oikea pohojalaanen :)
Aurinkoista kevään jatkoa!
Ihanasti kirjoitit. <3 Ja vaikka välillä on raskasta, muistetaan että lapset kasvaa hurjaa vauhtia, eivätkä aina ole pieniä... :')
Isot halit muru, olet ihana. <3
Aivan ihana blogi jota jään seuraamaan. Itselläni on neljä lasta joista pojat (kaksi vanhinta) jouduin ulkomaille muuton takia jättämään isänsä luokse Suomeen (onneksi lentokone lentää aina kun tarvitaan:)
Sä taidat elää mun unelmaa! :)
Iso perhe, paljon lapsia, kotiäiteys, omakotitalo ja ihana mies.
Yhden noista olen jo saanut,
toivottavasti loput tulevat ajallaan.
Jokainen päivä on lahja ja välillä ei jaksa ja sitten saapi uutta voimaa=) Ihania kuvia-alkoi tekeen miäli kaakaota=)
Juurikin näin Malla. :) Oon aina haaveillu ainakin 4 lapsesta ja ihan pistää tympimään ku ihmiset tulle sanomaan että ethän sinä voi ku oon reissuleski enkä jaksa tms.. mutta hienosti ollaan 2 kanssa viikot menty :) eikähän siinä pari lisääkin menis.. muttei ihan heti kumminkaan :)
Ihania nuo neliöt.
Täällä 4-lapsen äiti, tosin kaksi vanhinta jo tuolla maailmalla... ei sitä omaa elämää tosiaankaan ajattele jaksamis-asiana, sitä mennä porskutellaan päivä kerrallaan, eikä siinä ole mitään outoa tai ihmeellistä. :)
Joten... porskutellaan vaan!!! ;)
Ihana kirjoitus!
Itselläni on kaksi lasta täällä kotona ja taivaan kotona yksi.
Olin sillon paljon itsekseni lasten kanssa kun ne olivat pieniä, ja välillä oli se touhu raskaampaa ja välillä elämä solju vaan omaa menoaan kaikkine touhuineen.
Hoidin lapset kotona koululaisiksi asti, ja nyt olen siitä kiitollinen, kun 15 vuotta sitten vanhin lapsemme kuoli 10-vuotiaana.
Olin hänenkin kanssaan kaiket ajat kotosalla ja nyt voinvaan sanoa , että se oli jokin johdatus, kun sain olla hänenkin kanssaan kaikki 10 ihanaa ja rikasta vuotta, niin matkustellen (asuimme ulkomailla liki 2 vuotta)kuin muutenkin kotonaolo aikaa viettäen.
Nyt näinä paivinä ajattelen , kun toinen lapsista on jo muuttanut kotoa,menee naimisiin ensi kesänä ja toinen täytti juuri 18-v, menee vuoden päästä armeijaan eli alkavat olla oman elämänsä "herroja". ALkavat löytämään oman tiensä elämän kulussa. Mitään niin ihanaa aikaa ei ole kun se, että pienet lapset saavat olla vanhempiensa kanssa niin paljon kun mahdollista.
Olenkin sanonut nuoremmille äideille ja isille, että nauttikaa siitä lapsen lapsena olosta. Hyvin pian huomaan, että he ovat jo isoja, aikuisia tyttöjä ja poikia.
Kaikkea hyvää Sinulle ja koko perheelle.
On ilo lukea noin lapsirakkaasta ja lapsiin paneutuvasta perheestä!
-päivi-
Pienistä puroista syntyy ....... valtameri =). Mukavaa päivänjatkoa =)-Sanna-
Kiitos Malla ihanien ajatusten jakamisesta! Olen niin samaa mieltä ettei mitään tärkeämpää olekaan. Itsellä vasta kaksi pientä poikaa, mutta unelma -se kaikista tärkein- on saada suurperhe, monta lasta 5-8... ;)) Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo, toteutuuko unelma vai ei, olosuhteet näyttää. Toivon niin kovin että saisin kasvattaa lapseni kotona aina kouluikään asti. <3 Se olisi ihanaa.<3 :) Kyllä näistä pienistä saa vaan ihmeesti voimaa, vaikka he sitä imevätkin varsinkin silloin kun huutavat suoraa huutoa samaa aikaa niin että talo raikaa eikä mikään auta..!! ;D Positiivista asennetta itsekin yritän muistaa pitää yllä ja pienellä leikkimielellä eletähän! :))
Hyviä ajatuksia! Päivä kerrallaan :)
Tuttuja tunteita.
Kotiäitinä elän suurinta unelmaani.
Toisina päivinä mietin millaisen vankilan olen ympärilleni kasvattanut.
Ne nurinat ja narinat unohtuvat kun miettii mitä sitä sitten tahtoisi tilalle.
Mihinkään en vaihtaisi. (noh ehkä lisää tunteja vuorokauteen jos tilata voisi...)
Kiitollisena katraastaan,
minäkin.
Niinhän se on, että minäkin elin elämäni onnellisimmat vuodet, kun sain olla lasten kanssa kotona, kun ne oli pieniä. Välillä oli raskastakin, mutta niinhän se on elämässä. Tuntuu niin pahalta, kun kuuntelin Riku Rinteen puhetta siitä, kuinka lapset eri-ikäiset ovat kertoneet hänelle, että he kaipaisivat vanhemmiltaan enemmän aikaa. On tämä maailma mennyt vaikeaksi, kun omilla vanhemmilla on niin kiire, ettei kerkiä olemaan lastensa kanssa. Kyllä monta kertaa oma asenne ratkaisee ja miten asioihin suhtautuu...Ihana lukea tätä sinun postaustasi <3
Sinulla on ihana asenne elämään! Blogiasi on kiva lukea!
huomenta ja kiitos koskettavista ja lämpimistä kommenteistanne!se on aina yhtä ihana huomata,että samaan hiileen puhalletaan ja samanlaisia tunteita kaikki käy läpi!antaa rutkasti voimaa,ku on kanssasisaria!kiitos,että ootte olemassa:)ootte IHAnia!<3
Hienoja ajatuksia. Nautin kanssa kotona olemisesta. Välillä olisi kiva ottaa töitä enemmän, mutta tiedän että tekisin töitä 'lasten kustannuksella' ja sitä en halua tehdä. Lapsethan ovat se inspiraation lähde, niinkun monet vanhemmat ihmiset sanovat.
Sitä ei vain kuulemma saa niin paljon aikaiseksi, kun on lopulta sitä omaa aikaa. Lapset toimivat ns. 'ärsykkeenä' että saa tehtyä vaikka mitä :)
Joten nautitaan tästä tilanteesta.
Käyn täällä aina katsomassa uusimman postauksen, mutta aina en ehdi kommentoimaan, kun Raffe kieppuu samalla sylissä. Mutta ihana eteinen teillä ja suloisia värejä!
Kaikkea hyvää päivääsi!
"Nukkumaan käydessä ajattelen. Huomenna minä lämmitän saunan, pidän itseäni hyvänä, kävelytän, uitan, pesen, kutsun itseni iltateelle, puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun: Sinä pieni urhea nainen, minä luotan sinuun." -Eeva Kilpi-
Kiitos ihanasta blogista ja jälleen kerran kauniista ajatuksista. Tuon runon myötä toivotan sulle, ja ihan kaikille äideille, hyvää tulevaa äitienpäivää!
Nyt hoivaamaan pikkupotilasta, joka ei sitten millään malttaisi unille käydä...
t. Kahden pienen tytön äiti
Kiitos blogistasi! Olen sitä seurannut hetken aikaa ja tykästynyt kovasti. Karamelisoidut popparit ovat IN nyt meillä (ja ystäväni perheessä myös kun vein maistiaisia)! :)
Ihanan positiivinen asenne sinulla! Meillä on 3 pientä lasta ja olemme saaneet nuorimman lapsen myötä kovimman kautta kokea että lapset ovat todella lahja, eivät itsestäänselvyys. Nyt, kun kaikki on jo todella hyvin, ei voi muuta kuin olla onnellinen että olemme kaikki kotona.
Jaksaminen ja varsinkin oma aika tuntuu välillä olevan kortilla arjen pyörityksessä, mutta olen koittanut ajatella että kaikesta selviää ja nyt on tämän aika. Pienet, omat, rauhalliset hetket lataavat akkuja! Noina hetkinä on hyvä vaikkapa lukea juuri tällaisia positiivisia blogeja! :)
kiitos Anne,kahen äiti ja onnenkuiskauksia!
Annella tässä ihana ja niin totta oleva ajatus!
ja kahen äitillä aivan ihana runo...
jäi puhuttelemaan...
ja onnenkuiskauksia:kiva kuulla,että reseptejä on testattu!!voimia ja ilonhetkiä kevääseen<3
Voi ihana mikä blogi, ja mitkä astiat! NAM! herkkuja joka paikassa, kuvissa ja teksteissä! Ihanaa, että joku sanoo tämän ääneen <3 tunnistan niin itseni tästä!
Saan täältä paljon voimaa ja unelmia, jotka toivottavasti toteutuvat joskus!
Paljon enkeleitä olkapäille, ja jaksamisia!
Noora
Lähetä kommentti