keskiviikko 30. syyskuuta 2009

tunnustus


sain tunnustuksen mirvalta

hattarakarusellista

sydämelliset kiitokset halauksineen
lähetän tälle herkälle
nuorelle naiselle!

tunnarin saajan kuuluu kertoa viisi,itelle tärkeintä asiaa,
mutta oon niitä joskus jo kertonu,joten
kerron nyt sitte niitä
vähemmän tärkeitä:)
1.
vitsi,että tää on vaikeaa...
no alotetaan vaikka arkisesta pyykkäyksestä.
eli pyykkään sillon ku huvittaa:)
tarkottaa,että yleensä meiltä löytyy vuori nimeltä pyykki,
toki näin iso perhe saa äkkiäkin
vuoren aikaan.
2.
järkkäilen ja siivoilen pitkin päivää,mutta tällä
hetkellä on pakko hyväksyä se,että
talossa on kaks pahanlaatusta
täystuhoa.
pari minuuttia ja kaaos on valamis!:)
3.
oon aina viihtyny omissa oloissani hyvin.
ehkä kolomenkympin jäläkeen oon tullu vähän
sosiaalisemmaks.
kavereita on paljon mutta ystäviä muutama,
sitäkin rakkaanpia:)
4.
tykkään nysvätä kaikenlaista mutta mitään
en osaa kunnolla.
5.
olen tyytyväinen elämääni..paljon olen antanu mutta enemmän saanu.
ensimmäistä kertaa elämässäni tuntuu,että
lapsilukumme on täynnä ja
jännityksellä ootan mitä elämä tuo tullessaan..
taitaa olla aika laajentaa reviiriä??!!;)

-malla-<3>

20 kommenttia:

Viivu kirjoitti...

Mielenkiinnolla jään odottamaan mihin suuntaan se reviiri laajenee :)

Nuo pyykkivuoret on ihan mahottomia selättää! Siinä murtuu pyykkäri ennen ku vuori. Meilläkin kun on nuo kaksi jo aikaslailla isoa korstoa niin pari hupparia ja farkut täyttää koko koneen.

Mari kirjoitti...

Täystuhoja löytyy täältäkin;) Ja lapsilukukin on (kai) täynnä. Just nytkin pitäis alkaa siivoilla, mutta tänään ei jotenkin kiinnosta. No ei tässä muu auta kuin alkaa homiin!

Mukavaa keskiviikkoa Malla:)

Teija kirjoitti...

Onnea tunnustuksesta, oot kyllä sen (ja monta muuta) ansainnu! Kyllä sussa vaan virtaa riittää vaikka mihin! :)

Mukavaa syksystä viikkoa!

Possumamma kirjoitti...

Ei se pyykkivuori, mutta se silitettävien pyykkien vuori...UH!

Hienoa, että olet elämääsi tyytyväinen, se on harvinaista nykyään.

Jään odottelemaan sitä, että mihin suuntaan reviiriäsi laajennat:)

Anonyymi kirjoitti...

Kiva aina lukea lisää blogikamuista :)
Kotiäideistä,todeta aina vain kuinka paljon samaa meidän päivät pitää sisällään :)
Onnittelut tunnustuksesta!
Syyspäivän halaus!

maikku kirjoitti...

pyykki ei lopu..;) meillä pyörii kone lähes päivittäin.
ja aina saa jostain päin siivoilla ja järjestellä.. tykkäisin niin, että huusholli olis aina järjestyksessä, mutta sehän on mahottomuus;)

Miia/ Rajalan tupa kirjoitti...

Ja ihan samaa täälläkin,pyykit,sotkut ja ruoanlaitto....yms.
Voi,voi,kyllä ne pyykit tuolla kasalla pysyy,vai mitä??
Jotain kivaakin pitää välillä tehdä,että voi nauttia elämästä.

vanamo kirjoitti...

Onnittelut tunnustuksesta:)

T.V. kirjoitti...

Samoja piirteitä löytyy myös täältä mm. tuo pyykkäys,omissa oloissa viihtyminen ja nysvääminen aina silloin,kun se inspiraatio on kohillaan!
Onnea tunnustuksesta =)

Vuokko kirjoitti...

Määku oon luullu, ett vaan meillä kasvaa pyykkivuoret. Seittemän kilon koneen lataan parraimmillaan 4 tai 5 kertaa päivässä, täysiä koneellisia kaikki. Iliman kuivausrumpua meillä ei olis muuta sisustusta ku pyykkinarut tuvan seinästä seinään ;)))

Onnea tunnarista ja kiva,että joku hokas kirjottaa näitä vähemmän tärkeitä (mut,jotka silti on jokapäiväsiä)

PikkuBertta kirjoitti...

Kuulkaas,pyykkiä on täälläkin jokapäivälle,vaikka kahestaan ollaan.Inhoa niiden selvittelyä ja silitänkin vasta sitä mukaan kun tarviin.Se pyykin kuivattaminen onkin oma taitolajinsa ainakin takvis aikkaan,kun kuivausrumpua ei sovi mihinkään.
Onnittelut tunnarista.Suurperheen arjenpyörityksessä on kyllä tekemistä.En vaihtais osia.Se on taitolaji:))

tinttarus kirjoitti...

:) Kaksi haukkuvaista, vain neljä lapsukaista, mutta pyyyyyyyykkiä piisaa!!
Onnentoivotus iloinen tunnustuksestasi!! Ansaitusti sen sait<3<3<3
Iloa ja valoa syksyisiin päiviin, joulua odotellessa.....
Huomenna jo lokakuu.....

MaMMeli kirjoitti...

Se on ihan selvää, kun on iso perhe, että pyykkiä tulee ihan älyttömästi!!! Muistan, kun omat muksut oli pieniä niin aina sai olla pyykkikoneen vieressä. Toisaalta, kun lapset on murkkuja vaatteetkin on aika isoja ja niitä vaihdellaan kokoajan...Ei se pyykki lopu, vaikka kuinka pesis :)

Rouva V kirjoitti...

Kurkkimassa täälä. <3

Arvaa mitä ystäväni? Olen rukoillut kovasti, että löytäisin ystävän jonka kanssa kävisin jossakin seurakunnassa (luultavasti helluntai seurakuntaan) ja nyt olen löytänyt semmoisen ystävän! Juuri semmoisen, joka haluaisi myös käydä, mutta hän ei ole halunnut yksin mennä. Eikö ole ihana juttu? Taivaan isä kuulee rukouksemme. Siunausta,

halein naana :)

malla kirjoitti...

huomenta te kaikki ihanaiset!!!onpa lohuttavaa,ettei mun tartte yksin täällä vuorikiipeillä:))

naana:olipa ilo lukea rukousvastauksestasi!todella ihana asia,että olet löytäny juuri tällaisen ystävän!toivon ja rukoilen,että löyätte juuri sen hengellisen kodin,mikä teistä itestä tuntuu parhaimmalta<3
siunausta syksyysi.
multa on tainnu unohtua pyytää tunnukset blogiisi?

Rouva V kirjoitti...

Olen niin onnellinen tästä asiasta ja halu tulla uskoon on niin suuri! Voisin puhua Taivaan Isästä ihan kokoajan. <3

Lopetin mun blogin ja aloitan uuden, kun meidän koti on valmis. Sinne pääsee sitten lukemaan vain kutsutut ja laitan sinulle myös sitten kutsun tulemaan, jos vain haluat?

Ihanaa torstaita rakas ystävä. <3

malla kirjoitti...

laita naana kutsu sitte tulemaan:) ja jos sulla on halu Jumalan puoleen,löyät varmasti etsimäsi!muistan sua rukouksin<3

Maria kirjoitti...

Vähän huvittaa ja naurattaa: Aloin kyynelehtiä, kun luin tuota sinun listaasi -ihan kuin ois mun oma. Ja tuttu, kotoinen murre. :)
Sitä mietin, että voiko jossain olla noin samallalailla ajtteleva ihiminen, joka puhhuu minun kotimurretta...
Ja tuo reviirinlaajennus, se alkoi minulla vuosi sitten, kun raksa valmistui ja kuopus aloitti päivähoidossa. Miten vaikean ihanan haikealta se tuntui, kevyeltä ja pelottavaltakin. Monta mietettä piti käydä läpi, mutta nyt tämä tuntuu hyvältä ja oikealta, onnelliselta ja hymyilyttävältä. Muutosvaiheet elämässä ovat usein niitä kasvunpaikkoja.
*halaus*

malla kirjoitti...

mariak:tuntuu,että mä oon vähän niinku risteysalueella ja suuntia on useanpia..nyt pitäis ehkä vaan valita rohkeasti suunta ja lähteä tavoittelemaan sitä kohti. mutta,seittemäntoista ihanaa kotiäitivuotta takana,ni se rohkeus "tehäjotainmuuta"on vähän kateissa:)mutta seki varmaan löytyy..kuten sanoit monta mietettä pitää käyä läpi ja kasvua tämä kyllä vaatii..mutta sen tiiän,että hyvää näistä "kipuiluista" varmasti seuraa.täytyy vaan seurata sydämen ääntä!
kiitos maria<3 sain paljon rohkaisua tästä!

Tyynenmeren Aaltonen kirjoitti...

Hei Malla! Sanoit, että tykäät tehdä monenlaisia asioita, mutta mitään et osaa kunnolla. Minä voin kertoa jopa sinua tuntematta, että ainakin kaksi asiaa osaat todella hienosti: bloginpidon ja sisustamisen! Blogisi on lämminhenkinen ja siinä on mukavia kuvia. Sisustuksesi on ihana! Ainakin tässä päälimmäisenä mielessäni on pikkutyttöjen huone ja cafe. Keväiset terkut Chilestä!