torstai 30. kesäkuuta 2011

KesäKuvia...


Onni se ei malttaisi oottaa,että omput valamistuu...


Joka päivä pitää käyä tsekkaamassa,onko vauvaomenat
jo kasvanu...ei oo vieläkään...
kuuluu pettyny pieni ääni.


Omppusia ootellessa
on ihanaa juua mansikkaista
pirtelöä yhessä siskon kanssa.


Tässä kuvassa on jotain kesäistä taikaa...
Paviljongin verhot hulumuaa kesätuulessa ...varjot näkyy
kauniisti läpi...idyllin rikkoo
Jytky Salaminen,joka on hetkeä aiemmin riehunu paviljongissa
kastelukannunsa kanssa kaataen valakosen rautapöyän :)
Kesäisen kuvan ottajana Emilia.
----------
Tänään sukellan maailmaan,joka on mulle täysin vieras:


Adoptio.
Selailin vähän kirjaa ja jo nyt voin sanoa,
että mielenkiintoselta vaikuttaa.
Taitaa tulla koskettava nojatuolimatka...
Tässä kohtaa ikäänkuin kaksi eri maailmaa 
mutta silti lopputulos on sama:
-sylissä on se oma ihana nyytti,joka teköö
Susta ja Musta Äitin isolla Ä:llä!!!

Kerron vielä myöhemmin tuntemuksia kirjasta.

-MaLLa-


12 kommenttia:

Nina kirjoitti...

Tuo kirja on varmasti hyvin koskettava.... Itse olisin halukas adoptioon, vaikka omiakin on jo aika monta... Kun vaan saisi tuon miehen vielä mukaan juttuun. :D
Ihana tuo paviljonki kuva. Tosi tosi kaunis.

Sissi kirjoitti...

Tekis mieli lukea sama kirja, nettisivuja olenkin jo lueskellut.

Marika kirjoitti...

Söpöisiä pellavapäitä :)

Minni kirjoitti...

Varmaan kiva seurata pojan vinkeitä niin monen tytön jälkeen :)

Tuo kirja on varmaan ajatuksia herättävä. Itse olen ajatellut sijaisperheeksi ryhtymistä tai pikemminkin voitaisiin ottaa kerran kuussa viikonlopuksi lapsi esim. yksinhuoltajaperheestä. Pitää ensin ootella, että omat hieman kasvaa.

Hannele Ruusukummusta kirjoitti...

Ihana tuo paviljonki!

Ymmärrän hyvin Onnin malttamattomuuden, omenia odotellessa...☺

Kirja on varmasti mielenkiintoinen.

Hanna kirjoitti...

Meillä kurkitaan joka aamu onko uusia mansikoita kypsyny. ;D Ihanaa riemua!

Anonyymi kirjoitti...

meillä adoptioprosessi kesti viisi pitkää vuotta ja rankkaa oli, mutta palkitsevaa kun tieto lapsesta meidät tavoitti. Mediassa tunnutaan antavan sijais- ja tukiperheistä liian "ruusuinen" kuva, lasta voi joutua odottamaan vuosia, vaikka toisaalla puhutaan, että pulaa sijaisperheistä on. Adoptiossa ei valita lasta vaan lapselle valitaan vanhemmat, se pitää aina muistaa. Samoin ensisijaisesti lapsi annetaan omaan kohdemaahan, toiseksi lapsettomalle, joten mitään "parannan maailman ja annan kodin kodittomalle" periaatte ei riitä. Tässä en tarkoita sinua.
Kiitos ihanasta blogista ja hyvää kesää

t. onnellinen äiti (adoptio sellainen)

Lovviisa kirjoitti...

Meilläkin ihan mukavasti niitä vauvaomppuloita...Ja miten ihana salaperäinen haaveijen paviljonki teillä siellä :)

malla kirjoitti...

Huomenta Kaikki!!

kiitti viesteistä!!mukavia kaikki:)

Erityisterkut anonyymi äitille! <3 tuon kirjan myötä alan vasta tosissaan ymmärtämään miten rankkaa kaikkinensa on adoptio.

Willatar kirjoitti...

Mukavaa kesää toivottelee uusin lukijasi.
Tervetuloa vastavierailulle.

Henna-Maria kirjoitti...

Wau, olin just lukenut erään adoptioäidin erinomaista blogia, ja sitten täälläkin on adoptio pinnalla! Adoptio on eräänlainen ihme, ja suuri rakkaudenjulistus. Otetaan omaan perheeseen joku, ilman ansioita, ilman meriittejä...Itse arvostan erityisesti niitä vanhempia, jotka valitsevat vammaisia lapsia...heille on monesti tarjolla vain kolkko orpokoti ilman syliä ja halia, ikinä.
Mielenkiinnolla odotan palautetta kirjasta.
Niin, se blogi on tutustumisenarvoinen:
www.nogreaterjoymom.com

Senni kirjoitti...

Ymmärrän Onnia hyvin, itsekin täytyy joka päivä käydä tarkistamassa ettei vaan omput oo hävinnyt minnekään! ;D