Onni se ei malttaisi oottaa,että omput valamistuu...
Joka päivä pitää käyä tsekkaamassa,onko vauvaomenat
jo kasvanu...ei oo vieläkään...
kuuluu pettyny pieni ääni.
Omppusia ootellessa
on ihanaa juua mansikkaista
pirtelöä yhessä siskon kanssa.
Tässä kuvassa on jotain kesäistä taikaa...
Paviljongin verhot hulumuaa kesätuulessa ...varjot näkyy
kauniisti läpi...idyllin rikkoo
Jytky Salaminen,joka on hetkeä aiemmin riehunu paviljongissa
kastelukannunsa kanssa kaataen valakosen rautapöyän :)
Kesäisen kuvan ottajana Emilia.
----------
Tänään sukellan maailmaan,joka on mulle täysin vieras:
Adoptio.
Selailin vähän kirjaa ja jo nyt voin sanoa,
että mielenkiintoselta vaikuttaa.
Taitaa tulla koskettava nojatuolimatka...
Tässä kohtaa ikäänkuin kaksi eri maailmaa
mutta silti lopputulos on sama:
-sylissä on se oma ihana nyytti,joka teköö
Susta ja Musta Äitin isolla Ä:llä!!!
Kerron vielä myöhemmin tuntemuksia kirjasta.
-MaLLa-
12 kommenttia:
Tuo kirja on varmasti hyvin koskettava.... Itse olisin halukas adoptioon, vaikka omiakin on jo aika monta... Kun vaan saisi tuon miehen vielä mukaan juttuun. :D
Ihana tuo paviljonki kuva. Tosi tosi kaunis.
Tekis mieli lukea sama kirja, nettisivuja olenkin jo lueskellut.
Söpöisiä pellavapäitä :)
Varmaan kiva seurata pojan vinkeitä niin monen tytön jälkeen :)
Tuo kirja on varmaan ajatuksia herättävä. Itse olen ajatellut sijaisperheeksi ryhtymistä tai pikemminkin voitaisiin ottaa kerran kuussa viikonlopuksi lapsi esim. yksinhuoltajaperheestä. Pitää ensin ootella, että omat hieman kasvaa.
Ihana tuo paviljonki!
Ymmärrän hyvin Onnin malttamattomuuden, omenia odotellessa...☺
Kirja on varmasti mielenkiintoinen.
Meillä kurkitaan joka aamu onko uusia mansikoita kypsyny. ;D Ihanaa riemua!
meillä adoptioprosessi kesti viisi pitkää vuotta ja rankkaa oli, mutta palkitsevaa kun tieto lapsesta meidät tavoitti. Mediassa tunnutaan antavan sijais- ja tukiperheistä liian "ruusuinen" kuva, lasta voi joutua odottamaan vuosia, vaikka toisaalla puhutaan, että pulaa sijaisperheistä on. Adoptiossa ei valita lasta vaan lapselle valitaan vanhemmat, se pitää aina muistaa. Samoin ensisijaisesti lapsi annetaan omaan kohdemaahan, toiseksi lapsettomalle, joten mitään "parannan maailman ja annan kodin kodittomalle" periaatte ei riitä. Tässä en tarkoita sinua.
Kiitos ihanasta blogista ja hyvää kesää
t. onnellinen äiti (adoptio sellainen)
Meilläkin ihan mukavasti niitä vauvaomppuloita...Ja miten ihana salaperäinen haaveijen paviljonki teillä siellä :)
Huomenta Kaikki!!
kiitti viesteistä!!mukavia kaikki:)
Erityisterkut anonyymi äitille! <3 tuon kirjan myötä alan vasta tosissaan ymmärtämään miten rankkaa kaikkinensa on adoptio.
Mukavaa kesää toivottelee uusin lukijasi.
Tervetuloa vastavierailulle.
Wau, olin just lukenut erään adoptioäidin erinomaista blogia, ja sitten täälläkin on adoptio pinnalla! Adoptio on eräänlainen ihme, ja suuri rakkaudenjulistus. Otetaan omaan perheeseen joku, ilman ansioita, ilman meriittejä...Itse arvostan erityisesti niitä vanhempia, jotka valitsevat vammaisia lapsia...heille on monesti tarjolla vain kolkko orpokoti ilman syliä ja halia, ikinä.
Mielenkiinnolla odotan palautetta kirjasta.
Niin, se blogi on tutustumisenarvoinen:
www.nogreaterjoymom.com
Ymmärrän Onnia hyvin, itsekin täytyy joka päivä käydä tarkistamassa ettei vaan omput oo hävinnyt minnekään! ;D
Lähetä kommentti