keskiviikko 30. joulukuuta 2009

erilainen vuosi

vuosi 2009 on menny meillä niin vauhikkaasti,ettei meinaa
perässä pysyä!
kiitos siitä kuuluu etupäässä kaksosillemme,joilla ikää nyt 1v 10kk.
mennyt vuosi on ollu erilainen ku muut..tuntuu,että mitään
ei oo tapahtunu...muuta ku että mä
oon juossu näitten pikkusten perässä pää kolomantena jalakana!

tänä vuonna mä oon EKAA kertaa joutunu toteamaan,että
lastenhoito voi olla rankkaa..
eka puoli vuotta meni niinku aina ennenkin,syötiin,nukuttiin ja
pötköteltiin tyytyväisenä sylissä..mutta kun ikää tuli
lisää ja alettiin menemään eteenpäin ja alettiin huomaamaan,että hei,
kaveri pääsi syliin,mäki haluan,ni johan siinä oli konstit
vähissä ja vieläku mustis kolomevuotias roikku yhessä housunlahkeessa,
ei siinä mamaakaan aina naurattanu!

pakko on siis kaikelle kansalle myöntää,että tänä syksynä tämä äiti
on ollu väsyneenpi kuin koskaan.
mutta ei siinä mitään..väsyny saa olla sillon ku siltä tuntuu,
mutta:siihen olotilaan ei saa jäähä,sitä ei kannata alakaa
ns. märehtimään..on mentävä eteenpäin niillä voimilla,mitä on..
ja ladattava akkuja niillä asioilla,mitkä on itelle tärkeitä.
mulle tärkeitä asioita on ollu rauhottuminen ja hilijaisuus ja ihteni
kuunteleminen.
kummasti taas jaksaa kotitöitä ja kokkausta,ku hetken aikaa
blogeiloo tai vaikka virkkaa sitä ikuisuuspeittoa:)

tämä vuosi on siis ollu mulle aika kummallinen..
olen(meleko)varma,että lapsilukumme on täynnä,mitä en
kyllä ikään uskonu sanovani:)
ja tänä vuonna on selevinny,että
tiedän(meleko)varmasti mitä haluan ja aion tehä isona:)
----
tänä vuonna mua on eniten lohuttanu Raamatun lupaus:
"niinkuin on päiväs,niin on voimas"
luotan siihen,että Jumala ei tee virheitä ja Hän kyllä antaa meille
voimia ja jaksamista,jos me vaan sitä pyydetään.
-----
silti tästä vuodesta ei jää todellakaan mitään pahaa
sanottavaa,tämä on ollu vaan erilainen.
ja väsymyskin kaikkoaa aika nopeaan,kun kaksi pientä käsiparia
kietoutuu kaulalle..toiselta puolelta kuuluu:äipi...
ja toiselta:mu oma:)
suukkoja sateloo,niin kyllä siinä päivän kolttoset
unohtuu!
----
kiitos teille kaikki ihanat lukijat ja vierailijat...kävijälaskuri
raksuttaa niin,että joskus epäilen sen menneen
sekaisin:)
paljon enemmän haluaisin blogeissanne vierailla ku nyt oon kerenny..
yritän parantaa tapaani!
tammikuun alakupuolella blogini täyttää vuojen ja sen
kunniaksi järjestetään sitte arvonta,mutta siitä
myöhemmin.
nyt tästä tuloo pian romaani jota kukaan ei jaksa lukea,jos en
nyt lopeta:)

mutta pian se on täällä:
uusi vuosi ja uuet kujeet!!!!!

-malla-<3

43 kommenttia:

Linda kirjoitti...

Kauniisti kirjoitit, ihan liikutuin kun luin tekstisi. Kuulostaa niin tutulta sinun kirjoittama. Blogeilu ja neulonta myös itsellä tämän hetken latauskeinoja :)

Oikein rauhallista ja onnellista uutta vuotta!!!

Vekarus kirjoitti...

Ei tähän voi muuta sanoa kuin, että ihailen sinua ja jaksamistasi! Voimia roppakaupalla arjen pyörittämiseen!

Wilhelmiina kirjoitti...

Hyvää uutta vuotta!

Lisay kirjoitti...

Kuulostaa kuin omalta tekstiltani!
Samanlaisia tuntemuksia on minullakin ollut,mutta mukavaa on ollut.
Meidan pari vuotias ainakin ilahduttaa meita joka paiva ja olen monesti sanonutkin,etta elama olisi paljon tylsempaa,jos ei tuota pikku miesta meilla olisi.

Jenna kirjoitti...

Hyvää uuttavuotta sinne honkasaloon jokaiselle <3

Jenna kirjoitti...

Hyvää uuttavuotta sinne honkasaloon jokaiselle <3

Sari kirjoitti...

Ihanaista uuttavuotta sinne ja kyllä se väsymys kaikkoaa jossain vaiheessa <3

naana kirjoitti...

Siunausta vuodelle 2010! <3

MariaK kirjoitti...

Ihania, valoisia ajatuksia!
Onnellista Uutta Vuotta! <3

Peikkotyttö kirjoitti...

Meillä kanssa ollu nyt pual vuotta yhtä tohinaa vaan kun pikkukakkonen syntyi kesällä mein 1v10kk seuraksi. :D Eli aikaa ei paljon jää kodinhoidollekaan välillä, kun molemmat kaipaa syliä, yleensä juuri samaan aikaan. <3 Ihanaa uutta vuotta teidän perheelle, ja jaksamisia! <3

Arja kirjoitti...

Ihanasti kirjoitettu:-))
Mukavaa ja hyvää Uutta Vuotta koko
poppoolle!

Katja kirjoitti...

Voimia arjen jaksamiseen. Noin suuren porukan kanssa sitä tarvitaan! Samoin kuin lepoa ja väsymys on aika luonnollista. Itselleni vuosi 2009 on ollut elämäni pahimpia, siitä enemmän huomenna blogissani. Onneksi alkaa Uusi Vuosi ja taatusti nykyistä parempi!

Elmiira kirjoitti...

Olit kauniisti kirjoittanut. Noihin sanoihin on varmasti hieno päättää tämä vuosi. Oikein Hyvää Uutta Vuotta Teille!

PikkuBertta kirjoitti...

Kyllä ihailla pitää sinun jaksamista.Kyllä se Taivaan Isä tietää,mitä kenellekki antaa.Ollaan vain onnellisia tästä päivästä ja tästä hetkesta.Tulevaa kun ei tiedetä.
Minäkin luulin,että sinä olet bloggaillut jo useamman vuoden,joten yllätys oli kun sanoit et vuoden vasta.Niin on tuntunut tutulle kaikki juttus ja kiva on ollu seurata teidän remppaa.

Onnellista Uutta Vuotta ja terveisiä siipalles ja laapsukaisille kanssa:)

MaMMeli kirjoitti...

Mukavaa on ollut kanssasi tässä blogimaailmassa seikkailla. Innolla aina luen juttujasi ja katselen kauniita kuviasi:) Hei, aina ei tarvi jaksaa ja sua jos ketä saa välillä väsyttää oikein kunnolla!!!!Mua ainakin väsyttää, vaikka pääsen paljon helpommalla kotitöiden yms. suhteen. Me ollaan silti parhaita äitejä lapsillemme, vaikka välillä uuvuttaa <3Kyllä mullakin on välillä ollut aikoja, että on kaduttanut, että on "vain" neljä lasta, kun itse en halunnutkaan enempää..., mutta nyt olen ihan tyytyväinen, kun on aikaa itsellekkin:)Siunausta teidän ihanalle perheelle vuonna 2010 ja nähdään vaikka ens kesänä konferenssissa kahviteltalla :)

Johanna kirjoitti...

Hyvää uutta vuotta honkasaloon!

Kotivalo kirjoitti...

Itsekin kaksosten äitinä muistan tuon väsymyksen, tosin meillä oli vaan 1 ennen heitä. Mutta sun luonteella siitä kyllä selviää, ja apua kannattaa pyytää jos ei meinaa selvitä! Oikein hyvää alkavaa vuotta sinulle ja perheellesi <3

piiri pieni pyörii kirjoitti...

Kyllä mustakin tuntuu, että lapsluku on täynnä;) Nooa on niin vilkas ja vahdittava tapaus, että menee päivät aika vilinällä. Saas nähä mihin toi Niilo pystyy:D
Ja johan se tyttären poika kohta syntyy... Niilo on sit vajaa vuoden vanha eno:)
Ja eihän mummot synnytä;D

Krisse /Vaarala kirjoitti...

Oikein hyvää tulevaa vuotta sinulle ja perheelle...minäkin ihailen sinua..superäiti....:-)

Vuokko kirjoitti...

Onpas tutun oloista tekstiä. Samanmoisia väsymyksen tunteita ollut itelläkin, vaikka mulla ei kaksosia oikeesti olekaan. Sattui vaan niin että ku kovasti hoitoa kaipaava mmc-lapsi oli tietynikäinen taapero, niin syntyi seuraava ja elämä tuntui että olis ollu kaksoset.... Tulis pitkä romaani,jos siitä ajasta kirjottasin tähän kommenttiin, joten en enenpää kertoile. Laita meiliä,jos haluat jakaa ajatuksia.... Aikanaan elämä on helpottunut,mutta vieläkin jaksan ihmetellä, miten ihmeessä jaksoin sen ajan,kun kaikki oli "tässä ja nyt". Toivottavasti sulla riittää voimia, vielä huomiseen ja ylihuomiseenkin. Hirveesti jaksamista <3

Anonyymi kirjoitti...

Ihailen kyllä suunnattomasti miten uskomattoman positiivisesti osaat ajatella asioista ja tunnut olevan aikasmoinen energiapakkaus. :)
Blogiasi lueskellessa tulee aina hyvälle mielelle. Ihanaa, että jaksat arjen kiireistä huolimatta jakaa ajatuksiasi ja kuulumisiasi.
Toivon sinulle ja perheellesi kaikkea hyvää ja paljon ihanan ikimuistoisia hetkiä tulevalle vuodelle! :)
Anne

Maaka kirjoitti...

Täytyy sanoa että kun viestiit että teille on tulossa kaksoset mä pitelin itkua, toki ihan sekana onnen kyyneliäkin :), mutta meidän "vaativilla vauvoilla" (Arno ja Enni) ajateltuna, Ean "vaativuudesta" ei ollut vie tietoakaan, kyllä mä murehdin kuinka sä pärjäät, jaksat! Onneksi kaksosilla on kuitenkin sama perimä kuin teidän kilteillä työillä :) vaikka tuplana vauhti kiihtyykin ja pärjännyt olet upeasti!Ei voi kuin ihailla :)
Taas vuoden rikkaamaampa ja aina sitä uutta oppii...
Niin ja meidänkin Ea leikkii niin jo isompien kanssa, hiljaa touhuaa, että ihan pitää jo välillä ihan kysellä missä se on :)

Marge kirjoitti...

Muista tosiaan, että aina ei todellakaan tarvitse jaksaa. Voi antaa joskus joidenkin asioiden odottaa ja vain olla ja ladata akkuja. Tekstisi oli niin kaunista!

Siunausta sinulle ja perheellesi!:)

Halauksin, Marge

Taina kirjoitti...

Päivä vain ja hetki kerrallansa. Ensi vuosikin. :)

heini kirjoitti...

Voi, kun kaniisti sä taas kirjoitit! Sun blogia on ollut niin ihanaa seurata, ja sun elämän asenne on niin valoisa ja positiivinen... Ei ois koskaan uskonut, et sulla ois ollu niin rankkaa, kun aina kirjoitat kuitenkin niin positiivisesti. Mutta saahan sitä olla välillä väsynyt, ja niin ymmärrettävää, että ootkin... Mulla on kolme lasta nuorin 1,6v. vanhin eskarissa, voin vaan ihailla kaikkee mitä te siellä puuhailette ja touhuatte isolla ihanalla joukollanne! :)
Kaikkea hyvää koko honkasalon porukalle vuodelle 2010! <3

-Heini-

Kirsikka kirjoitti...

Hyvää uutta vuotta!

malla kirjoitti...

kylläpäs tänne oli taas tullu ihania viestiä!!!!! sydämellinen kiitos ihan jokaiselle<3
se,että on joskus rankkaa tai väsyksissä ei näy blogissani juuri sen takia,että en osaa sitä väsymistä sen kummemmin ihimetellä tai murehtia:) väsymisiä tuloo ja menöö..masentua en osaisi varmaan ikään..positiivisuuttaki voi yrittää oppia koko ajan lisää,mä oon sitä ainaki oppinu samilta paljon tässä vuosien mittaan.

krisse:niin kivalle ku tuo titteli kuulostaakin,ni kyllä mä ihan tavallinen tallaaja oon!:)mutta kiitos kuitenkin vaaralan mummi<3

ja ihanaa on kommentit,jossa kerrotaan,että on tultu hyvälle mielelle lukiessaan tätä blogia!!!!silloin ku alotin,aattelin että ihan omaksi iloksi ja jos ees yhen ihimisen saan iloiseksi tässä kylymässä maailmassa,on blogini teheny tehtävänsä...ja nyt oon saanu tästä paljon enemmän ku ikään osasin kuvitella!

piiripienipyörii:mun appi kiusaa mua,että mähän teen vielä yhen yhtäaikaa mun esikoisen kans sitte muutaman vuojen päästä:))

virva kirjoitti...

Jaksaa jaksaa,
hyvin jaksaa lukea,
sepustele vain ;)
Oli kiva lukea sun tuntemisias,
tuon suloisen murteen säestämänä.
(jota en ole joskus voinut sietää, uskomatonta!)
Täytyy sanoa,että vaikea ymmärtää
ja uskoa että se lapsiperheen rankkuus on tuntunu vatsa ekaa kertaa nyt kuluneen vvuoden aikana..Hmm.Oiskos Malla-kiltti hyviä vinkkejä jakaa että miten sitä saapi noin kauas venytettyä!? ;)
Oikein ihanaa ja antoisaa sekä siunattua uutta vuotta koko teidän perheelle,jaksamista sulle paljon :)!

Anonyymi kirjoitti...

Siunausta tulevaan vuoteen. Blogiasi on mukava lukea ja kuvasi on kauniita, kauniista kodista. Tuntemuksesi on tuttua, perheen äitinä sitä vaan tulee jaksettua, välillä paremmin, toisinaan huonommin, mutta ihmisiähän me ollaan, koetan muistuttaa itseäni ja pienistä ihanista asioista kuitenkin muodostuu se suuri puro ..... Hienosti sinä olet jaksanut ja blogissasi välittyy positiivisuus ja että elämä on hauskaa =). Taitaa sinulla olla siellä tupla positiivisella asenteella varustettu mieskin. =)Ei se ole niin nöpö nuukaa, vaikkei kaikki meen aina nii putkee =). -Sanna-

maikku kirjoitti...

onnellista vuotta 2010 WillaHonkasaloon!!

Anonyymi kirjoitti...

Ihan kyyneleet silmissä luin juttuasi,niin kauniisti taas kirjoitit!meillä äideillä on lupa tosiaan joskus väsyä,mutta aina sitä virtaa jostain löytyy pyörittämään tätä arkea,käydä töissä ja hoitaa kotia ja lapsia.oikein hyvää tulevaa vuotta toivoopi äiskä keski-suomesta

Mari kirjoitti...

Hyvää Uutta Vuotta!

Wanillan Riitta kirjoitti...

Kiitos vierailustasi, löysin tieni tänne.
Onnellista Uutta Vuotta 2010,
kaikkea hyvää toivottelen!

Anonyymi kirjoitti...

Ihanaa kuulla, että olet sittenkin vain tavallinen äiti, joka väsyy myös!!! :)
Haaveenani on tänävuonna nähdä, onko teillä joskus myös sotkuista ja pyykkivuoria kaikkialla. MEILLÄ ON!!!
Kiitos Ihanista ja voimaannuttavista sivuistasi!
Terv. Myös vanhantalon asukki

lumiomena kirjoitti...

Onnellista uutta vuotta teille kaikille!

malla kirjoitti...

voi sinä ihana vanhan talon asukki!:)
ikävä tuottaa sinulle pettymys,mutta en aio kuvata pyykkivuortani(mikä on todella pieni mount everest)enkä myöskään jaksa sotkuja teille näytellä..sen uskallan kyllä sanoa,että sotkua riittää ihan joka päivälle!!
mutta eiköhän tälle vuodellekin jotain hauskaa keksitä!:)

r-o-s-e kirjoitti...

mä jaksan lukee vaikka tulisikin romaani :)
sehän on ihan ymmärrettävää että joskus tulee väsymystä (myös henkistä) kun lapsiakin on useampi. meillä ei ole kuin VAAN 3 lasta ja kyllä niissäkin ääntä ja meteliä lähtee, ja sattuu ja tapahtuu niin oon aatellutkin että miten ne muut kestää joilla on enemmän kuin kolme lasta! :)
kova homma varmasti on. kiva kuulla että osaat myös ladata akkujasi. toisaalta oot kyllä sellainen teräs nainen, että sulla tuota virtaa ja intoa riittää.

sanoit että ollut todella vauhdikas vuosi! no sen kyllä uskon (lasten suhteen ja myös rempan suhteen) teillä on ollut niin rempparikas vuosi että tuntuu ettei itsekkään pysy perässä vaikka vaan lukijana oon "mukana".
mainitsit myös että susta tuntuu ettet oo muuta kerennyt tehdä kuin juosta kaksosten perässä.... jos sillä tarkoitit remppaa, niin uskallan olla erimieltä :) oispa meilläkin tuollainen vauhti... ihmettelen vaan miten te jaksatte :) ihme energisiä ootte :) ;)

kuvista päätellen oot loihtinut ihanan tunnelmallisen joulun <3 ja tuntuu et kaikki mitä alat värkkäämään saat nättiä jälkeä... siis että sami tekee remppa puolen ja sä käyt sitten "taikasauvallasi" loihtimassa ihanan sisustuksen sinne!!

niin se sun blogikin pian vuoden täyttääpi!! muistan niin elävästi miten "löysin" tieni blogiisi... facebookissa kirjoitin samille että oletko se sama sami joka asuu huvikummussa jne.... ja jotain kirjoitin kuinka ihanaa kun on ihmisiä jotka uskaltaa asua erinlaillakin ja jotain tollasta kirjoitin. siinä sitten sami sanoi että olette muuttaneet ja että sinä aloitat kirjoittelemaan blogia ja antoi tämän blogin osoitteen. ihan alussa seurailin taustalla mutta sitten oli pakko alkaa jättään tassunjälkiä kans :)

mutta joo nyt lopetan, nolottaa kun tekstiä vaan tulee ja tulee........
hyvää uuttavuotta sinne honkasaloon!!

malla kirjoitti...

joo rose,muistan ku "tavattiin"ekan kerran:)oli aika jännää!
niin,onhan täällä tosiaan muutaki tapahtunu ku juostu kaksosten perässä:)remppa on edistyny hyvin ja vielä hymyilyttääkin:)jotenki vaan nämä villikot jää mieleen..ku niitä on kaks tuntuu,että ne ennättää tuplavauhilla tärvellä kaikki paikat:))mutta tiiän ja toivon,että päivä päivältä järki voittaa nämäkin pikkukultaset<3 ja meno rauhottuu...
on ollu aika uskomatonta miten kaks samanikästä jokapaikkaan ennättäjää syö energiaa...

teille toivon paljon mieleenpainuvia onnenhetkiä perheenä ja intoa ja voimia teiän remppaan!<3

sanna kirjoitti...

Oli kiva lukea kirjoitustasi. Ehkä siksi, kun samanlaisia tuntemuksia on itsellänikin ollut. Mulla ei ole kuin yksi "puuha-pete", mutta kyllä hän ja neljä muuta on vienyt minut välillä todella väsyneeksi. Varsinkin "puuha-peten" touhut ovat niin vilkkaat toisinaan ettei tämän aikuisen järki ja jaksaminen pysy mukana. Tänään poika oli kynttilä kädessä nojatuolin päällä seisomassa ja melkoiset määrät steariinia on nyt nojatuolissa... onneksi pojalle ei käynyt pahemmin, eikä mikään syttynyt palamaan. HUH! Pitää lapset meidät liikkeessa... Onnea ja iloa alkaneeseen vuoteen koko teidän perheelle!

malla kirjoitti...

heippa sanna!
on se vaan ollu jännä huomata,että kyllä vaan pojat ovat poikia!:)onniki on perusluonteeltaan rauhallinen mutta silti se kaiken aikaa teköö kolttosiaan:))millon on tuhkat leikkikattilassa,suu täynnä kissanruokaa tai läpsytellään kaajetussa pissapotassa! essi on taas pieni ja pippurinen mutta sievä ja pieni neiti,joka kyllä sitte eksyy kolttosiin mukaan:)
ihana niitä seurata<3
voimia ja mukavia hetkiä tähän vuoteen!

Anonyymi kirjoitti...

Minäkin kaksosten äiti. Pojat synt. -01. Perheessä lisäksi tyttö synt. -98. Teen vuorotyötä ja yritän pyörittää tätä kotia ja harrastusrumbaa. Ostin kirjan, minkä kyljessä lukee: Niinkuin päiväsi, niin olkoon voimasi. En ole ehtinyt lukea. Mennen tullen saan kuitenkin voimaa tästä lauseesta. Olen asettanut kirjan hyllyyn niin, että se osuu helposti silmiini.
Blogiisi olen eksynyt sattumalta ja alkanut sitä seuraamaan. Ihailen ja ihmettelen miten teillä on niin kaunis koti ja miten jaksat kaiken ison perheen äitinä.
Kiitos blogistasi. Sitä on aina kiva lukea :)

malla kirjoitti...

kiitos viestistä anonyymi-äiti!!!
pietään kiinni tuosta ihanasta lupauksesta ja mennään päivä kerrallaan eteenpäin!<3

Tanjus kirjoitti...

Tämän kun luin niin kyyneleet vaan vierivät poskille. Kyllä olet oikea supernainen! Täällä meinaa äiti olla vähän väsynyt vaikka pienokaisia on vain kaksi :)