keskiviikko 18. helmikuuta 2009

pakkaspäivien tekeleitä


viikon verran ollaan nyt vietetty sisätiloissa pakkasta pakoillen!!
mittari on näyttänyt uskollisesti pariakymmentä astetta lähes
tulkoon koko ajan..ei ole pahemmin viitsinyt vauvoja pihalle raa-
hata. niinpä on pitänyt keksiä kaikenlaista mukavaa puuhastelua
sisätiloissa. se ei ole onneksi minulle, sisällä viihtyvälle, mikään ongelma:)

olen aika hiljattain aloittanut uuden harrastuksen..ompelemisen.
olen ihan itekseen oppinut, mikä tarkoittaa sitä, että aina en välttämättä
tiiä kuinka jokin tehään, niin, teen sen sitten niinkuin parhaaksi näen...
tai kaikki saumat ei aina välttämättä mee suoraan, mutta intoa
tuntuu piisaavan!
mutta se taitaaki olla pääasia!
mukavaa ajankulua..

tämä sydäntilkkupeitto päätyy yläkerran aulatilaan, mihin on
tulossa puna/valkoväritys.

nämä pikkuruikkuset nallukat oli tosi helppo tehä!
kaava vaan kankaalle, piirrettiin ääriviivat,ommeltiin
ja leikattiin..korvat paikoilleen ja käännettiin, sitte täytettiin
ja täyttöaukko umpeen ja siinäpä se pikkuinen oli!

esikoinen innostui nalleista kans ja tekas kolme yhtäkkiä!

pienemmät tytöt vaatii, että äitin pitäisi tehä niitä
leikkeihin...taitaa nukkekoti saaha piakkoin uusia
asukkaita;)

muutaman tilda-mokkelonki olen koittanut värkätä kasaan..
jokin aika sitte ostin kaupasta semmosen vessapaperi pidike
mokkelon. no se ei oikeen silimää miellyttäny, väritki oli väärät.

niinpä tässä yksi päivä sain pikkuruisen idean...
jospa sen valmiin mollan tilalle tekisin ihan oman mollan...
ja tässä tulos:



tästä tykkään kyllä todella paljon!
ei haittaa vaikka toinen jalka on muhkeanpi kuin toinen tai
mitä väliä vaikka toinen käsi on vähän pitenpi kuin toinen...
mokkelo tuottaa iloa aamulla ensimmäiseksi ja illalla viimeiseksi:)
eli se riittää minulle...sellaisenaan!

ja aattelepa sitä, että mekin kelvataan Taivaan Isälle ihan tällaisina kuin olemme..
-pitkänä,pätkänä,
laihana,pyöreänä,
iloisena, surullisena...
mutta..tuotanko Hänelle iloa..vai tuotanko murhetta?
varmasti liian usein murhetta kannan Hänen eteensä..turhaakin.
mutta huomenna on uusi päivä..haluan sen tuovan mukanaan iloa,
iloa jonka voin jakaa Hänen kanssaan, ystävän kanssa, rakkaani kanssa...

ystävät..iloitaan yhdessä arjen pienistä ihmeistä:)
-malla-<3>

20 kommenttia:

JOHANNA kirjoitti...

Teilläpäs nyt kovasti on ahkeroitu! :)
Ihanan näköisiä töitä kaikki! Tilkkutäkkihommiin munkin pitäisi ryhtyä. Inspistä odotellessa...

T.V. kirjoitti...

Oi mitä ihania suloisuuksia olet saanu aikaan täällä.Ei se haittaa vaikka ne ei priimalta näytäkkään.Ne on just ihan sen näkösiä niin kuin pitääki olla!
Itse saan omistaa tällaisen hieman"eri näköisen"
meille niin rakkaan esikoisen,joka on ollut varmasti syntymästään lähtien Taivaan Isän käytössä.Hänellä on sellainen harvinainen sairaus,kuin Moebiuksen syndrooma=ilmeettömät kasvot ja puhe on epäselvää.Mutta järki on onneksi terävä kuin partaveitsi =)
Onneksi tähän maailmaan mahtuu monenlaista vipeltäjää ja tallaajaa ja me kaikki ollaan Hänelle niin rakkaita vaikka ei aina tuntuiskaan sille.
Iloa toivotan päivääsi!!! <3

Maaka kirjoitti...

Säpäs oot oikein ahkeraa ommellut :) Kaunis tilkkutäkki. Musta ettei ehdi muuta meillä kuin siivota, pyykkiä pyörittää ja ruokaa laittaa ja taas alusta. :( :D
Odottelen kaapistoja työhuoneeseen, et sais tavara paikoilleen ja vois hyvin jättää sinne levälleen. Se yks pöytä on taas niin täynnä että! Ruuraasta sie vähän jo olinkin.
Tuohan nallen kaavat mukanasi. Tosi söpöjä! :)

malla kirjoitti...

johanna:ei muuta ku alotat vaan peiton teon!!!yritän puhaltaa sinne inspis säteitä!!!:))
meillä on iltapivällä 1v.neuvola...

tarja:kyllä ne lapsukaiset niin rakkaita on,oli diagnoosia tai ei! meillähän on kans erityislapsi, eli 11v.on turner-tyttö...elimistö ei tuota kasvuhormooia, vaan se annetaan hänelle piikin muodossa joka ilta 16v. asti. tämä todettiin vasta 5vuotiaana, kun kasvu pysähtyi. tällä hetkellä elli on aika selkeästi pään lyhyenpi ikäisiään. mutta hyvä,että lääkkeitä kasvamiseenkin löytyy...toki tähän liittyy lisäksi ongelmia murrosiän tiimoilta.ja jonkin verran oppimisvaikeuksia on ollut koulussa, matemaattinen hahmottaminen on vaikeaa, mutta elli sai nyt vuojen alusta mukautetun matikan, mikä helpotti kovasti!!
itelleni kesti kauan, ennenkuin pystyin asiasta puhumaan ja vieläkään en asiasta kauheasti huutele....syytä en osaa sanoa...ehkä en suurperheen äitinä ole vielä hyväksyny sitä, että ainakaan yksi tyttäristäni ei voi saada omaa biologista lasta...mutta työstän ajatusta koko ajan ja kerään voimia siihen, että pystyn sen hänelle kertomaan.
ja tiedän,että kaikella on tarkoituksensa ja kaikki menee niinkuin taivaan isä on tarkoittanut...täytyy vain osata luottaa Hänen johdatukseensa.

malla kirjoitti...

maaka:kirjoteltiin yhtäaikaa!!toi peitto ja mokkelo on ollu puolivalmiina jo hetken aikaa, että aika helpolla sain ne ny valmiiksi;)täytyy ottaa kaavat joukkoon!

Hanna kirjoitti...

Tosi kauniita töitä olet tehnyt! Eikä totisesti huomaa missään vinoja saumoja, kerrassaan kauniita ja suloisia!!!
Mukavaa keskiviikkoa :)

Possumamma kirjoitti...

Peitto on aivan ihana, ja tuota vessapaperimollaa, kun katsoo, niin eipä voi kyllä huonolla tuulella tulla vessasta pois:)

Mä olen kanssa samoilla mielin liikkeellä; eli mulle ei edesmennyt mamma ennättänyt "akkain käsitöitä" opettaa, ja olenkin aina ollut kiinnostunut enemmän esim. puukäsitöistä, joissa tuli oltua poikien "riemuksi" peruskoulussa. Vaan, nyt olen kuitenkin innostunut ompelemaankin jotain pieniä juttuja, ja viime viikolla aloitin ison projektin; nimittäin virkkaan (ihan vaan tuskaisen hidasta perusvirkkausta, muutakaan en osaa) päiväpeittoa meitin sänkyyn. Se päiväpeittokin on vino vähän joka suuntaan, vaan ei sen väliä, kun noita juttuja itelleen tekee, ja tärkeintähän on tässä se, että ne tuottaa mulle ittelleni iloa, kun olen saanut tehtyä jotakin, siksi niitä väkerränkin, osasin taikka en:)

malla kirjoitti...

kiitos hanna ja possumamma:kiitos pyörähdyksestä!!!
mukava terveisiänne on lukea!!
onnea possumamma projektiisi! ite oon virkannu yhen pienen kassin...hauskaa ja kivaa puuhaa, mutta en osaa virkata minäkään kuin perusjuttua.asennetta sultakin tuntuu löytyvän kiitettävästi..hyvähyvä:D
kaikkea on kiva kokeilla, nyt ollaan miehen kans innostuttu tekemään tekstejä seiniin, eli paperille tulostetaan haluttu teksti, sitte laminoidaan(työpaikalla onneksi kone)ja leikataan teksti ja eiku seinään ja maalataan:)
intoa ja kokeilunhalua naiset!

tinttarus kirjoitti...

Meillä on niin rakastava, niin viisautta täynnäoleva, armollinen Jumala! Aina vaan ei jaksa olla hötkyilemättä, miettimättä ja murehtimatta.....kunpa aina jaksaisi muistaa, että olemme niin hyvissä, kantavissa käsissä ja kaikki on hyvin suunniteltua ja tarkoituksellista. Olemme tänne tarkoitetut juuri semmoisina kuin olemme!Eikä Jumala erehdy. Ei Hänellä ole kiire. Hän on aina kanssamme.
Olen tänään uhkunut ja puhkunut kiitosta ja ylistystä! Riemuinnut pienistä ihanista asioista!!
Ihania nallukoita! JA tuommoisen ihanan peiton olet saanut aikaan!! Tulee mukavaiset unikuvat varmasti kun tuon saa vetäistä ylleen...
Tuli vielä mieleeni tuosta matematiikasta....se on kertakaikkisen hieno asia, että lapsi pääsee mukautettuna vaikeaa oppiainetta etenemään. Jotkut vanhemmat suotta häpeilevät ja pitävät sitä ratkaisua jotenkin nolona, hämmentävänä. Mutta lapselle se on helpotus, pelastus ja keino alkaa taas ymmärtää ja nauttia uuden oppimisesta!! Olemme kaikki erilaisia ja se pitää hyväksyä.

Minä olen käsitöissä peukku keskellä kämmentä:) Ihastellen katselin aikaansaannoksiasi!!

Voikaahan hyvin te siellä!! HAlauksin....

taburetti kirjoitti...

Kiitos kommenteistasi blogissani!!
Vau olethan tehnyt upeita ompelutöitä. Vessapaperia pitämä mollamaijasi on hieno, kyllä sitä kelpaa katsoa.
Minä arvostan kaikkea itse tehtyä niin paljon.

Toivotaan ensi viikolle kauniita hiihtoloma kelejä, jotta saadaan nauttia ulkoilusta.
Ihania talvisia hetkiä teille!!
...:) Jaana

ANNI kirjoitti...

Oletpa saanut aikaan kauniita ompeluksia! Ja sehän niissä ainakin minun mielestäni on juuri parasta, niissä näkyy oman käden jälki ja kaikkien ompeluvaiheiden ilot ja tuskanhetket. Ne eivät tosiaan saa ollakaan niinkuin kaupasta ostetut, ainakaan itselle tehdyt:)

Anne kirjoitti...

vau, sängystä tuli tosi hieno! :) kiva, kun meidän sänky sai olla inspiraationa toisille :)
Ihania myös kaikki tilda-jutut ja peitto. Itsetehty on mielestäni aina parasta. Annabelillä on kans leikeissä noita nalleja, ja tuollaisia 'nukkejakin' olisi tarkoitus tehdä leikkeihin. Niitä on kyllä mukava ja aika helppoakin tehdä.
Olen tehnyt tässä kanssa tilkkupeittoa, mutta mini-koossa. Mailegin pupuille tildan keväisistä kankaista. laitan blogiin pupujen keväistä taloa, kun saan valmiiksi ;)

Hyvää viikonloppua teille ! <3

malla kirjoitti...

tinttarus:kyllä se vaan niin on, ettei täällä turhaan tallustella!!! ja on kyllä ollu ihana seurata lapsen iloa siitä, että mäki osaan taas laskea!!:))
kiitos ihanasta lämpöisestä viestistäsi!!
rutistaen siunaan!

jaana:minuun kans vetoaa itsetehty!niissä on vaan joku ihana vetovoima:))
aurinkoa!!!

anni:oli ihanasti ja osuvasti sanottu toi "ilot ja tuskanhetket"!!:DD

anne:kiitos kovasti!mietin ku tein nalleja, että pitäis kokeilla tehä pupuja samalla kaavalla, korvia vaan suurentais..ne maileg-puput on kyllä ihquja!
meillä on muuten jo sängystä "ta
ppelua", että täytynee keksiä toisillekin jotain:D

Hanneloore kirjoitti...

Moikka Malla:))

Aivan ihastuttava prinsessasänky!!!
Todella kaunis ja hyvin toteutettu:)

Ihastuttavia ovat sinun käsityösi, tunnut olevan todellinen tehopakkaus:)
Ihanaa viikonloppua perheellenne!

Anonyymi kirjoitti...

Tosi kauniita käsitöitä!
Hyvää viikonloppua villa Honkasaloon!

Possumamma kirjoitti...

Herttinen sentään, meni kädet ihan kananlihalle tämmöisellä höperöllä, kun katsoin tosta sivupalkista, että tehän olette sen aivan älyttömän ihanan, persoonallisen, elämäniloisen Huvikummun väki! Rakastuin siis teidän taloon, ja tyyliin sisustaa heti, kun sen joskus näin, ja aina välillä on tuolla kotisivuilla pitänyt käydä kurkkimassa, että joskos sinne olisi tullut jotain uutta->ollut mulla siis kirjanmerkeissä ties kuinka kauan toi netikan palvelimella oleva sivu:)
Olipas siis ihana löytää teidät, ja nyt entistä suuremmalla innolla katselen, että millaiseksi teitin nykyinen koti muokkautuukaan! Ja toivottavasti Huvikumpu on saanut arvoisensa/näköisensä uudet asukkaat.

malla kirjoitti...

hanneloora:kiitoksia kommentista!:)
tiiä nyt sitte tuosta tehopakkauksesta! kaikkea vaan tuloo yritettyä tunkea päiväänsä:)) mutta rennosti "tehoillaan" ja kyllä viime aikoina takapuoli on tuntunu jämähtävän tähän viltin lämpöön läppäri sylissä;D

riitta-maria:mukavia viikonloppuja teilleki!!:)

possumamma:mullaki tais mennä kananlihalla ku kommenttisi luin:))hauskalta tuntui lukea,että huvikumpuun olet ihastunut...mullakin on sitä toisinaan vielä mielettömän ikävä, varsinkin kun täällä on paikat puoli remontissa!
itsekin jännityksellä ootan mitä kaikkea saahaan täällä aikaan...ideoita on! värimaailma muotoutui niin huikeaksi huvikummussa(väreistä sai muuten ihan hirveästi energiaa) että täällä ollaan ekaa kertaa maalattu valkoisella!!!! tunnelmaa pitää nyt vaan hioa,ettei tuu kylmän ja sairaalamaisen näköinen.
mutta hauskuutta pitää löytyä ja tavaraa pitää olla:)
nyt viimein ja vihdoin hiihtoloman aikana aletaan viemään tavaroita ylös, valmiina siellä alkaa olla kolme makkaria ja aulatila, kaksi huonetta on yläällä vielä remppaamatta.laitan sitte jossain vaihees kuvia.
huvikumpu on edelleen myymättä..kiinnostuneita on ollu paljon, sunnuntaina on taas näyttö, että toivotaan TAAS parasta!!!uuden keittiön suunnitteluun pääsen vasta, kunhan saamme hk:myytyä!
ja jos tuloo ideoita mieleen, "hullujakin", niin saa ehdottaa!!:)))))

Possumamma kirjoitti...

Teidän kannalta tietysti harmi ettei HK ole vielä mennyt kaupaksi, mutta sinäänsä hyvä, että odottelee sitten vielä sitä oikeaa ihmistä/perhettä, joka huokaa ihastuksesta, ja tietää jo heti kynnyksellä astuneensa unelmiensa kotiin. Osaa arvostaa sitä, että olette HK:lle antaneet sydämenne, rakentaneet sitä sydämellä. Saattaa vaan mennä aikansa ennenkuin löytävät toisensa, suomalaiset, kun on valitettavasti todella tylsää kansaa, mitä sisustukseen tulee->se on vaan sitä valkoista & harmaata, ja mitään "hulluja" , persoonallisia ideoita ei edes mietitäkkään.

Ideoita teillä todentotta riittää! Ja hienoa, että osaatte ne vielä toteuttaakkin; toi tyttöjen prinsessasänky on todella upea, eipä sitä tulisi ihan heti mieleen yhdistää 2 rumaa tavissänkyä & ikkunanpokia, ja tehdä niistä tuollainen todella kaunis nukkuma-/leikkipaikka! Saatte olla kyllä ylpeitä itsestänne! Ja kiitollisia siitä, että on annettu lahjoja tehdä.

"hauskuutta pitää löytyä ja tavaraa pitää olla:)" Tuon allekirjoitan täysin; en osaisi olla ilman tätä kaikkea "krääsää", ja lapsi mun sisällä ei kuole koskaan -mutta se tulisi todella surulliseksi, jos pitäisi yrittää elellä modernissa & pelkistetyssä asumuksessa :)

Jos alkaa ne valkoiset seinät sunmuut ahdistaa, niin maaliahan se vaan on -eli ne saapi onneksi helposti muutettua:) Itse odotan TOSI kovalla innolla, että vihdoinkin makkarista & olkkarista pääsisin eroon noista ankeista maalarinvalkoisista levyseinistä!!! Paneloituna valkoinen seinä on kaunis, mutta levytettynä EI!!!

Mukavaa sunnuntaita toivotellen

P

"Kantriina" kirjoitti...

Voi jestas kuinka ihania ompeluksia!
Tosi suloisia kaikki :)

Hyvää yötä toivottelee
Kantriina ZZzzZZzz

Marge kirjoitti...

Kylläpä olet tehnyt ihania ja suloisia käsitöitä!!
Ja tyttösi myös! Joo-oo, on se ompeleminen mukavaa silloin, kun se sujuu, mutta, mutta välillä voi olla tosi ärsyttävääkin :D
Kaunis loppu postauksessasi!
Hyvää alkavaa viikkoa sinulle ja perhellesi!