sunnuntai 6. lokakuuta 2019

Sormet sokerimassassa

-Mallanmakeat osa3-

Kesä ja syksy 2014.

Puotielämä oli alkanut sujumaan, vaikka siinä omat haasteensa olikin.
Sami teki edelleen alkuviikot töitä marjahommissa perheyrityksessä ja loppuviikot
hän oli Makeissa minun kanssa.

Meidän Elle-vauva oli kasvanut parivuotiaaksi vilkkaaksi taaperoksi,
 kaksoset olivat aloittaneet eskarin ja oli murkkuikäistä ja kaikkea siltä väliltä, mikä loi
omat haasteensa siihen, että yritys toimi olohuoneen seinän takana.  
Siinä, että kaikki oli samankatonalla, oli omat hyvät ja huonot puolensa.
Tuntui, että aina sai olla ovenraossa heristelemässä sormea lapsille, 
että nyt hiljaa, nyt nätisti, puotilla on asiakkaita.
Oma koti ja aina piti yrittää olla hiljaa!
Toisaalta taas, äiti ja iskä olivat aina tavoitettavissa ja lähellä.

Leipominen oli alkanut sujua omaan tahtiinsa. Se tuntui niin hyvältä,
että päätimme syksyn tullen aloittaa tilausleivonnan.
Sitä kyseltiin jonkin verran ja sen aloitus tuntui luontevalta ajatukselta.

Tilauskakkujen teko meni niin, että päävastuu niistä oli Samilla.
Minä olin mukana suunnittelussa mutta toteutuksesta vastasi lähestulkoon aina Sami.
Hän oli myös alkanut pikkuhiljaa ottamaan osaa muutenkin
leipomiseen, kun kakkujen menekki oli alkanut kasvaa.

Leipominen luonnistui Samiltakin ilman sen kummenpaa koulutusta.
-Koskaan ei tiedä mitä osaa, ennenkuin kokeilee!

kaikenkaikkiaan meillä oli tilausleivonta parivuotta ja tuona aikana syntyi
jos jonkinlaisia kakkuja! Tässä niistä jokunen!






Tilausleivonta oli suosittua! Oli jännittävää ja hauskaa osallistua
kakuilla asiakkaiden juhliin!
Kysellä mieltymyksiä, makutottumuksia, väritoiveita. Sokerimassaa, kermavaahtoa
vai kenties kinuskia?!


Hankaluuksia tuottivat kaikki allergiat ja ruokavaliot.
No niistäkin selvittiin. Netin ihmeellisestä maailmasta löytyy onneksi
tietoa joka pulmaan!
Hankaluuksia tuotti myös aika. Juhlathan ovat yleensä aina viikonloppuna, juuri
silloin, kun mallanmakeat oli auki ja kun me olimme vielä sellaisia, 
että mihinkään ei voinut sanoa ei tai mistään ei voinut kieltäytyä, niin soppa oli valmis!
Meillä saattoi olla jopa kahdeksat juhlat  viikonlopun aikana, puotin kakkujen lisäksi!!
Huhhuh!


Käytännössä se tarkoitti sitä, että Sami oli kiinni tilauskakuissa ja kun puoti saatiin kiinni,
minä siirryin siivousten ja lasten iltatoimien jälkeen auttamaan Samia, 
mikä taas meni niin, että
 olin siinä vaiheessa jo niin väsynyt, että nukuin vaan keittiönpöydän ääressä,
Samin tehdessä kakkuja!

Se aika oli aika kaoottista ja ristiriitaista. 
En huomannut sitä väsymystä ja uupumusta, mikä oli alkanut hiipiä 
vähitellen lähelleni.
En tajunnut mitään vaikka kaikki kivat asiat olivat alkaneet menettää merkitystään,
kuten koti ja sisustaminen, blogin kirjoittaminen.
Ne oli sellaisia arjen mukavia pikkujuttuja mutta, olin alkanut menettää otettani
myös hengellisessä elämässäni.
Olen ollut pikkutytöstä asti uskossa ja se on tärkeä ja rakas osa mun elämää.
Ja yhtäkkiä huomasin, että mulle tärkeät asiat, kuten rukoileminen
tai raamatunlukeminen, ne vaan jäi kun en väsymykseltäni jaksanut keskittyä niihin.
Seurakuntaankin oli mukamas vaikea lähteä, kun niin väsytti.

Mutta, olin niin kiinni tässä kaikessa makeassa huumassa, 
että en ajatellut sen olevan yhtään mitään.
Kaikkihan oli hyvin. Uskottelin itselleni. Elin unelmaani! Olin perustanut jotain hienoa yhdessä
mieheni kanssa. Eihän mikään voisi mennä pieleen..




Kuten varmaan arvaatte, niin  aikaahan näihin luomuksiin kului!
Ei näitä tehty tunnissa tai kahdessa. Ei kolmessa, eikä neljässä.
Eli rahallisesti näissä ei ollut mitään järkeä, ei puhettakaan, että olisi päässyt
tuntipalkoille.
Hinnat olisi pitänyt varmaan tuplata mutta kukapa täällä maalla kakuista
maltaita halusi maksaa, enkä kehdannu millään pyytää sitä mitä Sami olisi halunnut.



Kaikenkaikkiaan tilausleivontaa meillä oli parivuotta. Tuona aikana kahvilaleivonta
kasvoi niin suureksi, että saatoimme lopettaa sokerimassakakkujen
tekemisen kokonaan. 
Sehän oli vaan siinä vaiheessa helpotus, sillä niiden tekeminen oli ihan
plusmiinusnolla.



Tilauskakut jäi kyllä elämään ihan omaa elämäänsä ihmisten mieliin!
Kakkuja kyseltiin ihan puotin lopettamiseen asti, ja satunnaisesti teimmekin 
kunnan ja pankin tilaisuuksiin kakkuja. 



Vuosi 2014 läheni loppuaan ja 
tilauskakkujen suosio oli huipussaan. 
Samille sattui työtapaturma loppusyksystä, 
jonka seurauksena hän joutui kolmeen silmäleikkaukseen ja silloin oli
kyllä stressikäyrät huipussaan! 
Kermapursotukset oli vinossa, kun silmät harotti mihin sattui ja kaikki hahmottaminen,
mitä kakun tekemiseen tarvitsi, oli kateissa.
Se oli turhauttavaa mutta niin vaan saatiin kakut valmiiksi ajallaan.
--------
Odotin joululomaa kuin kuuta nousevaa.
Tuntui, että tuo muutaman viikon loma on jostain syystä enemmän kuin tarpeen
ja ajattelin, että nukun koko joulun. Skippaan joulun pää tyynyssä!
Minä?!? Minähän rakastan joulua!  Mitä mulle oikeen oli tapahtumassa?
En onneksi tiennyt mitä kaikkea tuleva vuosi toisi tullessaan.

-tämätekstionomistettutilauskakkujenmuistolle-

Jatkuu ensisunnutaina

-Halein, Malla-

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kakut on kyllä upeita.Ootte taitavia.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos, kun jaat tämän tarinan. Blogisi oli ja on ihana, ja jäin kaipaamaan sitä, kun se jäi tauolle. Kliseisesti en osannut ajatella, mitä kaikkea taustalla oli tapahtumassa. Kakut ovat käsittämättömän upeita! Toivottavasti jaksat nyt paremmin, paljon lämpimiä ajatuksia sinne päin! ❤

K kirjoitti...

Olenkin aina ihmetellyt miten jaksoitte sen kaiken ja monen lapsen kanssa. Ootte kyllä olleet supereita. ☆Kiitos kun jaat tarinan meille :)

Eerika kirjoitti...

Todella upeita kakkuja 👌

Riina kirjoitti...

Todella upeita ja herkullisen näköisiä kakkuja! <3
Ihan vesi herahti kielelle.
Mutta kyllä tuota tekstiä lukiessa tuli olo, että miten te tosiaan ehditte ja jaksoitte.
Odotan jatkoa mielenkiinnolla...

Taina kirjoitti...

Mitä ihanaa, en ole mitään blogeja lukenut pariin vuoteen ja nyt täällä taas! Nostalgista, onhan tämä ensimmäisiä blogeja, joita oon seurannut aikanaan! Mutta siis, voi mitä kakkuja. Voi hyvänen aika mikä määrä luovuutta pursotettuna kakkujen päälle!

Anonyymi kirjoitti...

Kakut on niin upeita katsella, mutta kyllä ne oli myös todella herkullisia maistella <3 Muistelin juuri tänään teitä, kun nautin teetä, Mallan Makeista ostamistani puna-valkoisista kupeista :) Mukavaa viikonloppua <3 Tepa